Veera Nieminen ja Tammi 2013, 267s. (lahjaksi - kiitos Elegia!)
Sinä hetkenä tajuat, että kaikki, mitä olet aikaisemmin luullut rakkaudeksi, on ollut pelkkä häivähdys siitä. Kaikki, mitä olet luullut suureksi intohimoksi, on ollut vain sivunjatkamisen tarvetta. Sinä hetkenä tajuat, että sinä olet viety, myyty, otettu eikä mikään mahti maailmassa voi pysäyttää sitä, mikä tuosta ensisilmäyksestä on lähtenyt liikkeelle.
... Terveisiä vaan kaikille, jotka eivät usko rakkauteen ensi silmäyksellä.
Myönnän, että Veera Niemisen esikoisteos Avioliittosimulaattori pelotteli minua kannellaan. Kirja näytti sellaiselta jonka... No, ehkä jättäisin pirtsakkuutensa takia väliin. Tiedättehän minut, olen tällainen vanha trillerisynkistelijä. Onneksi kuitenkin kokosi rohkeuteni ja tartuin romaaniin, jonka rakas ystäväni Elegia minulle lähetti. Jo hänen suositustensa perusteella koin olevani teoksen suhteen turvallisilla vesillä.
Ja kun tämän napakalla huumorilla varustetun salamarakkauspaketin aloitin, kirja kasvoi kiinni käteeni. Teos pitää sisällään kesäistä maalaisromantiikkaa ladattuna täyteen sellaista elämäniloa, ettei sydämeni voinut olla heltymättä!
Avioliittosimulaattori kertoo tarinan itäsuomalaisesta Ainosta ja länsisuomalaisesta Jussista. Nämä kaksi kohtaavat, ja rakkaus iskee armoa tuntematta. Aino muuttaa kesäkuukaudeksi Jussin kotitilalle maalaistaloon, jota isännöivät vahvat mörököllit, Jussin isä, setä ja joukon sympaattisin, pikkuveli. Moottoriturpa Aino järkyttyy jäätävän hiljaisista ruokailuhetkistä, joissa katsekontaktia vältellään viimeiseen saakka. Kaavoihin on raudanlujuudella kangistuttu, kun asiat on aina tehty näin, miksi niitä muuttamaan?
Onneksi Jussilla on The Katse, muuten tarina päättyisi ennen kuin se on alkanutkaan. Olisi jäänyt monet naurut ja iloisen sykähdyttävät romanttiset hetket väliin.
Avioliittosimulaattori on, Kristamurua lainatakseni ennen muuta hyvänmielenkirja. Genre on itselleni melko vieras, mutta nyt Niemisen teoksen luettuani tuli sellainen fiilis, että tällaisiin voisi tarttua useamminkin.
Kiitos siis Veera hilpeästä lukuelämyksestä! Eihän kirjaasi voi olla suosittelematta. :)
***
Miten ihminen voi kasvaa niin kiinni toiseen, että siitä eroaminen tuntuu kuin repisi itseltään ihoa irti?
Hyvä, että sait hyvän mielen Avioliittosimulaattorista, niin minäkin. Nauroin välillä jopa ääneen. Voin kertoa, että pikkuhiljaa yhdeksän vuoden yhteiselon jälkeen alan tottua tähän puhumattomuuteen. Onneksi on noita koiria, joille voi höpöttää ja työpaikalla lapsille voi höpöttää ;) Ja naapureista ja työkavereista heille, jotka ovat muuttaneet muualta tänne asumaan.
VastaaPoistaVoi Mai! Tämä kirjahan on sitten kuin tehty sinulle! :)
PoistaMinäkin vierastan hauskoja kirjoja. Aion kuitenkin poistua mukavuusalueelta loppuvuoden aikana ja lukaista Kukkia Birgitalle. Avioliittosimulaattorille tuskin jää aikaa, mutta pistänpä korvan taakse, jos jossain vaiheessa sielu yllättäen kaipaakin naurua.
VastaaPoistaSonja, synkistelyn keskelle on ihan kiva ottaa välillä tällaista vaaleanpunaista ilottelua :) Uusi Pendergast edelleen tuolla vuoroaan odottelemassa...
PoistaKukkia Birgitalle luet ainakin ;)
Minä olen nyt muutaman kehuvan arvion luettuani varovaisen kiinnostunut tästä ;).
VastaaPoistaSanna, tätä ei voi kuin suositella :) Piristää kummasti marraskuista alakuloa!
PoistaTekisi mieli ehtiä lukemaan joku symppis elämäniloinen kirja, mutta sahaan vielä esim. Kukkia Birgitalle, Avioliittosimulaattorin ja Nopolan uusimman välillä. Genre ei ole minullekaan ominaisin, joten saa nähdä päädynkö lopulta lukemaan mitään näistä... Kiinnostaisi kuitenkin kovasti tietää, saanko mitään näistä piristävistä kirjoista. Saan kuitenkin päivittäisen ilopillerin Kolmas kivi Auringosta -sarjan muodossa:D
VastaaPoistaHyvää mieltä tämä kirja tosiaan tarjoaa. Mainion viihdyttävää lukemista erityisesti kesään!
VastaaPoistaIhan totta, parasta kesälukemista! :)
Poista