maanantaina, toukokuuta 20, 2013

Haruki Murakami; 1Q84 osat 1 ja 2



1Q84 2009, suom. englanninkielisestä käännöksestä Aleksi Milonoff ja Tammi 2013, 782s. (kirjastosta)

Aomame pani kädet suun eteen ja tuijotti yhä kahta kuuta. Jotain on tekeillä, ihan varmasti, hän ajatteli. Hänen sydämensykkeensä kiihtyi. Joko maailmassa on jotain pielessä tai sitten minussa on jotain pielessä. Korkki ei sovi pulloon, mutta onko vika pullossa vai korkissa?

Vau. Kertakaikkiaan vau.

Ennenkin toki jokin lukuelämys on vetänyt hiljaiseksi, mutta nyt postauksen tekeminen tuntuu todella haastavalta. Miten kertoa teille tästä Haruki Murakamin uutuudesta, joka varmasti piakkoin komeilee ainakin jokatoisessa blogissa? No, te jotka kirjaan olette tutustuneet tai olette tutustumassa, tiedätte. En haluaisi upottaa juttua ylisanojen marinadiin, mutta miten hehkutusta välttääkään. Olen lukenut The Kirjan. Eeppisen, kansainvälistä suosiota nauttineen romaanin, Murakamin pääteoksen. Olen lähtenyt mukaan seikkailun, ja yhtäkkiä, viimeisen sivun jälkeen, tullut heitetyksi tarinasta ulos. Okei, jatkoa on luvassa syksyllä, mutta millä elän sinne asti?

Idea on suurin piirtein tämä. On päähenkilöt, Aomame ja Tengo. Lapsuudessa nämä kaksi kohtasivat, mutta sen jälkeen Aomame vaihtoi koulua ja hävisi Tengon elämästä. Jälki kuitenkin jäi. Jälki, rakkaus, jota kumpikin kantavat tahoillaan. Ammentavat siitä voimaa. Rakkaus, jolla on oma painava merkityksensä tässä tarinassa. Aomame toimii nykyään liikunnanohjaajana, mutta hänen sivubisneksensä on murhata perheväkivaltaa harjoittavia miehiä. Nainen vaikuttaa alkuun melko kylmältä ja persoonattomalta tapaukselta mutta ei hätää, se on pelkkä kuori. Ja tätä kuorta Murakami raottaa hitaasti mutta perusteellisesti.

Tengoon lukija (ainakin minä) taas tykästyy nopeammin. Isokokoisessa matematiikanopettajassa on jotain sympaattista ja lämmintä, vaikka sisällään hän kantaa pitkälti samankaltaisia haavoja kuin Aomame. Tarina alkaa siitä, kun kirjallisesti lahjakasta Tengoa lähestyy tuttu kustannustoimittaja. Hän pyytää Tengolta melkoista palvelusta; miehen olisi haamukirjoitettava erään Fuka-Eriksi kutsutun teinitytön käsikirjoitus. Tarina on huiman mielikuvituksellinen ja saavuttaa hetkessä suursuosion. Fuka-Eri ammentaa kertomusta omista kokemuksistaan mystisen lahkon jäsenenä, josta hän kuitenkin pakeni. Mikä lopulta on todellisuutta, mikä fiktiota? Millaisen voiman Tengo ja Fuka-Eri kirjallaan vapauttavat?

Todellisuus ei ole enää sama. Ihmiset, suurin osa heistä kuvittelee elävänsä vuotta 1984, mutta muutama harva tietää, että maailma on nyrjähtänyt radaltaan. Kutsutaan tätä toista todellisuutta vaikkapa 1Q84:ksi, kuten Aomame sen nimeää. Hän nimittäin soljahtaa samalle raiteelle hätäpoistumistikkaita kiivetessään. Uusi maailma vaikuttaa arkiselta ja tavanomaiselta, mutta sen taivaalla loistaa kaksi kuuta...

"Aivan oikein. 1984 ja 1Q84 toimivat pohjimmiltaan samalla tavalla. Jos et usko maailmaan eikä maailmassa ole rakkautta, kaikki on täysin epäaitoa. Oltiinpa missä tai millaisessa maailmassa tahansa, tosiasian ja olettamuksen välistä rajaa ei näe paljain silmin. Sen näkee vain sielun silmin."

Huimaa, eikö totta? Murakami hallitsee maagisen realismin, tarina on kummallisen uskottava. Se nojaa  George Orwellin Vuonna 1984 -romaaniin (jonka haen kirjastosta tänään). Valitettavasti en voi nyt näitä kahta verrata, koska olen jahkannut liian pitkään Orwellin romaaniin tarttumisen kanssa. Kuitenkin, nyt on aivan pakko saada tutustua tarinaan, joka on toiminut jonkin näin mahtavan innoittajana.

Ettei menisi ihan ilotulittamiseksi tämä postaus, on kerrottava, etten heti ollut kirjan vietävissä. Päinvastoin, minua pelotti (jo ennestään kipeiden hartioiden puolesta) romaanin järkälemäinen koko. Teoksen alku vaikutti arkisuudessaan jopa pitkästyttävältä. Kirja pitää sisällään melko paljon seksikohtauksia, jotka tuppaavat kirjallisuudessa minua haukoituttamaan. Niin, ja Aomame tuntui alkuun vaikeasti lähestyttävältä. Mutta reilun sadan sivun jälkeen juoni imaisi minut mukaansa aina vain kiihtyvällä vauhdilla. Vaikka kerronta on rauhallista ja realistista alusta loppuun saakka, taustalla häämöttää jotain uhkaavaa. Samalla kirja on ilahduttava, hauska, ajatuksiaherättävä. Siinä on niin runsaasti vertauskuvallisia merkityksiä, etteivät ne kaikki mitenkään ensimmäisellä lukukerralla aukea. Niin ja pahinta tässä tietysti on se, että väistämättä tulee aika kääntää viimeinen sivu, ja jäädä odottelemaan syksyllä ilmestyvää kolmatta osaa.

1Q84 on ihana, ihana kirja, ja sillä on paikkansa minun kaikkien aikojen Top 10-listalla!


Tämä voisi olla kuvaus omasta elämästäni;

Tengo luki ja kuunteli musiikkia. Se oli päivän parasta aikaa: sai lukea mielin määrin ennen nukkumaanmenoa. Väsyttyään lukemiseen hän yleensä nukahti.

Kirjan ovat lukeneet ainakin Maria, Minna Vuo-Cho Norkku Helmi-Maaria Pisara 

47 kommenttia:

  1. Ooooh, ja näin upeaa minulta menee ohi!

    Kumpaa aikuisten oikeasti: maagista realismia vai fantasiaa? Joskus voidaan lillua näiden kahden välimaastossakin...

    VastaaPoista
  2. Leena, minusta ehdottomasti maagista realismia! En itse oikein tykkää fantasiasta...

    Mulla oli suotuisat olosuhteet lukea tämä; miesväki oli osan viikonloppua poissa ja sain vain löhöillä kirja seuranani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Murakami on ehdottomasti maagista realismia, ja kerronta yleensä vetää kuin Irvingin parhaimmissa kirjoissa.

      Minulle Murakamista on tullut yksi suurimmista suosikeistani. Aion palkita itseni tällä sitten, kun blogikirja menee taittoon. Olen ihan varma, että tulen ihastumaan tähän yhtä paljon kuin Murakamin muihinkin.

      <3

      Poista
    2. Katja, komppaan sinua^! :)

      Itse olen lukenut aiemmin vain Norwegian woodin josta pidin, mutta tämän kirjan kaltaista rakastumista ei tapahtunut. 1Q84:ssä on niin mahtava juoni, että se yhdistettynä miehen kerrontaan on aivan parhautta.

      <3

      Poista
    3. Kauheeta, mun täytyy sitten kokeilla yhtä Murakamia;) Kertokaa mikä on kaikkein paras!

      Poista
    4. Minusta tämä "rakkauspakkaus" 1Q84, kuten Sonja tuossa alempana kirjan ihanasti nimesi! Norwegian woodissa ei ole maagista realismia ollenkaan, sen voi lukea vain huikaisevana rakkaustarinana, jossa on niitä epätoivoisia naisia :)

      Poista
    5. Norwegianissa on niin hieno kansi...Täytyy varmaan vetää pitkää tikkua ja kyllä epätoivoiset naiset ovat aina aivan ylittämättömiä;)

      Poista
    6. 782 sivua!!! Mistä luulet mun kerivän tuon ajan;)

      Poista
    7. Oliskos se sitten Norwegian - kesäherkuksi ;)

      Poista
  3. Tämän arvion perusteella täytyy viimeistään hankkia kirja käsiini, kiitos hyvästä tekstistä!

    Minulla innostusjärjestys on päinvastainen: "Vuonna 1984" on tuttu ja kun näitä kahta on vertailtu niin Murakamikin on alkanut syyhyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risto, kiitos kommentista!

      Ehdottomasti kannattaa tähän tutustua, nyt kun olet tehnyt jo "pohjatyötä" Vuonna 1984:n myötä :) Minä lähden kohta kirjastosta sitä hakemaan.

      Poista
  4. Minä pidän Murakamista aivan valtavasti, mutta tämän 1Q84:n kanssa taistelin yli puoli vuotta. En rakastunut tähän, toisin kuin muihin lukemiini Murakameihin, mutta koska tämä on Murakamin teos, en voi kirjaa hyllystäni karkottaakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän täysin tällaisenkin näkemyksen. Kyllä muakin välillä pitkästytti ja mietin, että oikeasti eikö tässä tapahdu tämän enempää :D Mutta kuitenkin kirjassa oli niin vahva taika, että vangiksi jäin.

      Poista
    2. Helmi-Maaria, mikä on sinusta paras Murakami?

      Poista
  5. Nyt kyllä naulasit tämän aika tiukasti lukulistalleni... :) Olen pitänyt lukemistani Murakameista mutta ihan kunnon ihastuminen on jäänyt vielä kokematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla Satu, ja täysin sama tilanne mulla! Lopullinen rakastuminen tapahtui vasta 1Q84:n kohdalla :)

      Poista
  6. Sinä luit jo tämän?! Olen mykistynyt. =D Ja minä se vaan laahaan saman kirjan kanssa. (Puolustuksekseni täytyy sanoa että siinä on yli 900 sivua.)

    Tämä Murakami kiinnostaa minua kovin. Luulen, että sitten kun luen lisää mieheltä, tämä on se seuraava teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, mulla oli otollinen ajankohta kun sain olla suurimman osan viikonlopusta yksin kotona :D Olin jo päättänyt, että vain nautin siitä kun kukaan ei kitise eikä vaadi mitään (paitsi marsut senkin edestä), oleskelen ja lueskelen.

      Sinä kun et vierasta paksukaisia, tämä on ihan sulle!

      Poista
  7. Varsin haastavan oloinen, mutta kiinnostava lähtökohta. Minulla on Suuri lammasseikkailu odottamassa, joskus tulee sitten tämänkin vuoro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kyllä tämä tosiaan jonkin verran vaatii. Yleensä en jaksa kiinnostua kovin haastavasta kirjallisuudesta, ja juuri siksi olen (salaa) ylpeä itsestäni, kun sain romaanin luettua :) Ikinä en olisi osannut aavistaa miten suuri aarre kansien välistä löytyy.

      Suosittelen!

      Poista
  8. Minua ei tämä jostain syystä vakuuta, en tosin olen vakuuttunut Murakamista muutenkaan. Siksi en olekaan varmaan lukenut yhtään kirjaa häneltä :D Tarkoitus kyllä olisi, mutta tuskin aloitan tällä. Maaginen realismi jotenkin tökkii eli kieriskelen täällä taas ennakkoluuloissani ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, kaikki ei ole kaikille. Toisaalta kuten Jokelle kirjoitin, en minäkään olisi osannut odottaa sitä vaikutusta, jonka teos teki. Taisin nyt jäädä haahuilemaan jonnekin rinnakkaistodellisuuteen :)

      Fantasiasta en tykkää ollenkaan mutta maaginen realismi on taidollisesti laadittuna nannaa :)

      Luin muuten Haurua välipalaksi, se oli se spitaalisten saari -kirja. Postaan lähipäivinä!

      Poista
  9. Kirjan kiinnostavuudesta taitaa kertoa omaa kieltänsä jo sekin, että luit tämän hmm parissa päivässä (?). Todella yllättävän nopeasti kuitenkin. :) Nyt tekisi mieli tarttua heti 1Q84:än, mutta luen ensin Kolibrin varmaan tämän illan aikana loppuun ja sitten luen tuon Orwellin klassikon, ennen kuin heittäydyn Murakamin vietäväksi. Kiitos arviostasi! Tämän jälkeen olen todella iloinen, että pääsen ihan juuri lukemaan 1Q84:ä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, en sentään noin lyhyessä ajassa :D Aloitin torstaina ja lopetin sunnuntaina, lauantai oli yhtä lukumaratonia koska sain viettää päivän ilman lapsia. Mutta juu, kertoohan sekin kirjasta jotain, ettei sitä olisi malttanut käsistään laskea ja toisaalta teos oli mielessä silloinkin, kun sitä ei lukenut. Oi että, sulla on ihana lukuelämys edessä, nauti! :)

      Aloitin muuten Vuonna 1984 eilen. Mikäli Kiltti tyttö tai Ja vuoret kaikuivat saapuu tällä välillä, ne ohittavat klassikon, mutta ehdottomasti luen Orwellin loppuun. Hieno romaani, aika pelottava.

      Poista
    2. No pari päivää on suhteellinen käsite. ;) Ei ainakaan minun kielenkäytössäni ainakaan aina tarkoita vain sitä kahta päivää. Todella nopeasti luit.

      Minä aloitin 1984:n yöllä. En ihan hirveästi ole ehtinyt lukea, kun pitää tässä samalla lukea raivoisasti Amerikan poliittisista järjestelmistä kertovaa kirja, koska sehän tietenkin kiinnostaa eniten (no ei, sarkasmia, siksi sitä yritän nopeasti lukea, että siihen oli tullut varaus ja sen ilmeisesti pitäisi palautua yliopiston kirjastoon ensi maanantaina). Mutta kyllä varmaan onnistun lahjakkaasti varastamaan lukuaikaa myös 1984:lle, koska enhän minä nyt koko ajan tenttikirjaa voi lukea, etteivät aivot täysin rasitu. Ehkä tuo 1984:kään ei sitä maailman keveintä luettavaa ole, mutta ehdottomasti paljon kiintoisampaa kyllä. :) Aion nauttia 1Q84:stä ehdottomasti. Juuri nyt ei varmaan ole aikaa ahmimiselle, mutta toivottavasti toimii myös pienempinä annoksina.

      Kivoja lukuhetkiä! Sinulla on niitä luvassa, kun on tuo Kiltti Tyttökin tulossa.

      Poista
    3. Se Vuonna 1984 on huomattavasti synkempi teos kuin 1Q84, joka kuitenkin melko viihdyttävä verrattuna Orwelliin. Onpa kiva kuulla sitten mielipiteesi molemmista kirjoista :) Varmasti toimii Murakami hillitymmin annosteltuna, silleen siitä saa täydet tehot irti!

      (ei vieläkään posti tuonut Kilttiä Tyttöä, alan olla epätoivoinen... ;)

      Poista
  10. Hih, odottelinkin jo kuin kissa pistoksissa arviotasi tästä ;) Rakastan lukea näin ihastuneita arvioita kirjasta kuin kirjasta. Varsinkin sellaisista mitä en ole itse lukenut, näin jännitys ja odotus kirjaa kohtaan vain kasvaa ;)

    Olen lukenut vain yhden Murakamin, mutta se oli ohuehko (Sputnik, rakastettuni).. Jännittää miten mieli suhtautuu näin isoon läjään Murakamin sivuja..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, kiitos sanoistasi ♥ Koskaan ei voi olla varma, mutta uskoisin sinun tähän ihastuvan! Älä pelästy sivumäärää ja kerronnan hitautta, tässä on taustalla niin upea tarina, että se ansaitsee tulla luetuksi :)

      Poista
  11. Rakastan Murakamia, oikeastaan jokaista hänen teostaan, sillälailla kritiikittä rakastan :) Tämän täytyy olla huima kokemus! Millähän tällä kertaa kiertäisi kirjanostolakon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HeidiBee, höpsis kirjanostolakolle jos kerran jo valmiiksi fanitat Murakamia ;D

      Poista
  12. Tämä on todellinen tiiliskivi, mutta tekstisi innostaa kirjan lukemaan. Olen toistaiseksi lukenut vasta kaksi Murakamin kirjaa (Sputnik, rakastettuni ja Kafka rannalla), mutta Norwegian Wood on jo hankittu. En ole ihan varauksettomasti (vielä?) Murakamiin ihastunut, mutta tiedostan kyllä, miksi hänen kirjojaan rakastetaan. Kafka rannalla kiehtoi minua hyvin monella tavalla, vaikka jättikin hämmentyneeksi (hyvällä tavalla kuitenkin). Siksi (ja muutenkin kyllä) haluan tutustua Murakamin tuotantoon kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, itse olin lukenut aiemmin Norwegian woodin ja tiesin jo sen perusteella odottaa loistavaa kerrontaa. Kuitenkaan en ollut aivan näin otettu romaanin jälkeen. Joten eihän 1Q84:ää voi kuin suositella :) Kafkan rannalla menee muuten lukulistani kärkeen.

      Poista
  13. Oi oi, kai tämä on pakko lukea:) Voitin blogiarvonnassa taannoin lahjakortin Suomalaiseen ja vaikka aluksi ajattelin rohmuta sillä vain ison kasan alekirjoja, huomaan nyt pohtivani, että jos hankkisinkin tämä Murakamin rakkauspakkauksen. Mutta toisaalta pelottaa: entäs jos en tykkääkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu, sonja, rakkauspakkaus :D Tässähän on keskiössä rakkaustarina, mutta ei missään nimessä tavanomainen, koska pari ei aikuisiällä edes tapaa toisiaan :) Kirja on sellainen, joka olisi ehdottomasti omistettava! Eli ei muuta kuin Suomalaiseen.

      Poista
    2. Minähän en ole aikaisemmin edes tiennyt mistä Murakamin kirja kertoo, mutta nyt kun mainitsit uusimmassa postauksessasi, että Orwellin Vuonna 1984 on toiminut inspiraation lähteenä niin... kiinnostaa vielä kovasti enemmän!:)

      Poista
    3. Sonja, sinä kun olet tehnyt jo "pohjatyön" lukemalla 1984, varmasti saat Murakamistakin enemmän irti :) Toisaalta varoituksen sanana, nyt kun olen molemmat lukenut, ei näissä hurjasti samaa ole mutta...

      Poista
  14. Tämähän olisi löytynyt kirjastosta, mutta mulla on jo paljon muuta mm. Luptonin Mitä jäljelle jää - saa nähdä yltääkö mun lemppariin siihen Sisar-kirjaan!

    Oon kuullut kyllä tästä kirjailijasta kaikkea hyvää, sivuja on vaan vähän liikaa ainakin toistaseksi mulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi, eihän tämä mihinkään karkaa, vaikka kokeilisit kirjaa kymmenen vuoden kuluttua :)

      Minustakin Sisar oli aivan ihana! Mitä jäljelle jää ei yltänyt aivan samalle tasolle, mutta hieno romaani sekin. Nauti!

      Poista
  15. Onpa ihana lukea postaustasi, jossa kirja ja lukija todella kohtaavat! <3 Ja aivan upealta kuulostaa myös se, että olet saanut kokonaisen lauantain lukea rauhassa :)

    Todella hyvin kirjoitat, tulee oikein ikävä 1Q84 jonka laitoin hetkeksi syrjään ohuempien ja katkonaisempiin lukutuokioihin sopivampien kirjojen tieltä!

    VastaaPoista
  16. Maria, nyt muistelen kaihoisasti sitä lauantaita, tuntuu, että jos saa jotain tuollaista omaa kivaa, se kostautuu välittömästi :)Viime yönä kuopus, joka ei ole yöheräillyt n. vuoteen valvoi sudenhetkestä alkaen 2h...

    Minunkin olisi varmaan pitänyt sitä kakkososaa säästellä, mutta eihän sitä pystynyt, kun jäi niin herkulliseen kohtaan. Kakkosessa juoni lähtee vasta kunnolla käyntiin! <3

    VastaaPoista
  17. Kiitos Annika tästä, kiitos. Mä niiin odotan että saan tämän käsiini, ja kun saan niin en viivyttele lukemisessa hetkeäkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, kiitos sanoistasi <3 Olen melkeen sulle kade, kun sulla koko lukunautinto vielä edessäpäin :)

      Poista
  18. Hänestä tykkään mut juuri tätä en ole ruvennut lukeen.

    VastaaPoista
  19. Kylläpä alkoi kiinnostamaan kovasti. Minulta on mennyt tämä kirja ihan ohi silmien tai nimi on vilkkunut siellä sun täällä, mutta aiheesta ja juonesta olen ollut ihan pimennossa. Nyt tämää nouseekin monta pykälää ylemmäs tbr-listalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, muista tämä ainakin siihen saumaan, kun tiiliskiven kaipuu iskee :) Uskon, että voisit tästä pitää (on meillä sen verran samanlainen kirjamaku)!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥