 |
| Stallo 2012, suom. Taina Rönkkö ja Like 2013, 722s. |
Vaikijaurin ukko ei ole ihminen. Ei ainakaan jos on uskominen kryptozoologi Sussie Myréniä, joka on saanut valokuvattua olennon.
- Se saattaa olla ehta peikko, hän sanoo.
Staalo kuuluu niihin romaaneihin, jotka minun piti lukea heti tuoreeltaan. Teoksen idea, jännitystarina lapsia ryöstelevistä peikoista vaikutti sekä omaperäiseltä, että viihdyttävältä. Jotain uutta, jotain poikkeavaa genreen. Blogiystävien arvioita lueskellessani osasin jo varautua siihen, ettei Staalo sittenkään ole kovin jännittävä. Että se kertoo tosiaan peikoista, perusteellisesti peikoista.
Jo tovi sitten sain tämän komeaa kantta kantavan teoksen luettua mutta olen viivytellyt bloggauksen kanssa. Koska siitä saattaa tulla blokkaus. En nimittäin, suoraan sanottuna pitänyt kirjasta ollenkaan. Kiitos ja näkemiin. Next.
Hän makasi öisin sängyssä ja katsoi yhtenään kelloradion numeroita, sillä hän tiesi koska rytinä yleensä alkaa ja pidätteli hengitystään heti, kun oli kuulevinaan jotakin. Se oli pahinta, Sen odottaminen, että alkaisi tapahtua. Joinakin öinä ei tapahtunut mitään.
Inhoan kirjojen mollaamista. Ärsyttävää, ja toisaalta myös aavistuksen neuroottista. Jos jokin tarina ei iske, en epäile juurikaan itse tarinaa, vaan itseäni. Mikä minussa on vikana kun en saanut tästä, kehutusta ja sinällään hienosta romaanista irti oikein mitään.
Yrittäkäämme paneutua siihen, mikä ei toiminut. Tarinan hitaus. Arkipäiväisten asioiden kuvailu puhaltaa minusta - yleensä - tekstiin eloa, tuo tykö jne, mutta valitettavasti ruotsalainen kirjailija ja kirjallisuuskriitikko Stefan Spjut ampui mielestäni tässä jo yli. Juoni olisi kulkenut rapsakammin jos jokaista kuulakärkikynän painallusta ei olisi tarvinut erikseen mainita.
Päähenkilöt. Vaikka tutustuin heihin pintapuolisesti liiankin hyvin, jäivät henkilöt mielestäni paperinukkemaisiksi. Heidän sielunmaisemasta sai toki välähdyksiä, mutta riittikö se minulle? Ei riittänyt. Syvemmälle näennäiseen täydellisyyteen olisi pitänyt päästä.
Ja silti. Jos kirja olisi ollut sysihuono, en taatusti olisi yli 700 sivua jaksanut! Jokin tenho, ei vähiten kiintoisa fantasiamaailma, joka tuodaan tavallisten ihmisten tavalliseen arkeen, piti otteessaan. Niin moni on Staalosta pitänyt, voih, minäkin olisin halunnut pitää. Pääsette alkuun paremmista arvioista täältä.
En yksinkertaisesti jaksanut. Voimavarani eivät riittäneet. Olin loppu. Valloilleen päässeen itsesäälin lietsomiseen kuluu valtavasti energiaa.
Mutta silti sitä on aina vahvempi kuin oli luullutkaan.
Se tulee ilmi viimeistään siinä vaiheessa, kun joutuu todelliseen pinteeseen.
Hengenvaaraan.
Voi räkä kun et tykännt. Mun oli pakko ostaa tämä silloin joskus, kun vaikutti niin upealta. En tosin ole saanut luettua sitä, mutta pakkohan se on tässä kohtapuoliin lukea, että ollaanko taas kerran samaa mieltä. :)
VastaaPoistaKrista, ehdottomasti kannattaa kokeilla. Peikot on kuitenkin kivoja ja no, kannet kauniit :D
PoistaOnpas järkälemäinen kirja yli seitsemälläsadalla sivullaan. Minulle ei ole jostain syystä tullut tästä kirjasta sellaista "pakko lukea" -oloa. Nyt tuli sellainen olo, että en lue :D Kaikista kirjoista ei vaan voi pitää, vaikka kuinka haluaisi. Ethän sinä tätä kirjaa mollannut, vaan perustelit hyvin, miksi tämä ei kolahtanut juuri sinuun. Nih! :)
VastaaPoistaKiitos kulta, mä olen vähän herkkis näissä jutuissa :D Kaikki ei ole kaikille, eikä kaikkea jaksa jne. Aihe on kuitenkin sen verran kiintoisa, että luen Johanna Sinisalon teoksen pikimmiten.
PoistaMinäkin epäilen aina itseäni jos joku kirja ei iske :D Voi miten minäkin olisin halunnut pitää Staalosta, ensimmäiset vajaat 50 sivua pidin, mutta sitten lässähti. Kertojaratkaisut tökkivät ja ne yksityiskohdat... Miksi ne auton lattialla lojuvat roskatkin piti niin tarkasti eritellä, muistaakseni vielä useampaan kertaan??? Aargh! Mahtava alku ja upea kansi, siinäpä ne positiivisimmat tästä kirjasta. Tai no ehkä oravia on tullut nykyään katsottua vähän eri silmin kuin ennen, luettakoon se kirjan ansioksi ;)
VastaaPoistaHahaa, tuo on totta; oravien katsetta on suorastaan alkanut välttelemään :D Mulla ihan sama; olisin todella, todella halunnut tästä pitää, mutta kun ei niin ei. Kirjasta olisi voinut karsia kylmästi noita yksityiskohtia, sitten olisi pelittänyt paremmin.
VastaaPoista