Karin Slaughter; Yli rajan & arvonta

Fallen 2011, suom. Annukka Kolehmainen ja Tammi 2013, 419s. (arvostelukappale)

"He kiipesivät ruumiiden yli, ja niitä oli paljon. Surullisinta kaikessa on, että hekin olivat joskus ihmisiä. He olivat mukavia, tavallisia miehiä, jotka kävivät kirkossa sunnuntaisin ja laskivat arkisin tunteja työpäivän loppumiseen... Alamaailma on se yhteiskunnan osa, jota valtaväestö ei näe. Siellä kulkevat kuitenkin myös yhteiskunnan heikoimmat, joita riivaavat riippuvuudet, ahneus, köyhyys ja epätoivo." (Amanda)

Faith Mitchellillä, Will Trentin työparilla on kiire. Hän on jo myöhässä. Työasiat viivästyivät, ja nyt äiti Evelyn odottaa tytärtään kotiin yhdessä Faithin nelikuisen vauvan kanssa. Faithin diabetes muistuttelee itsestään – on kiljuva nälkä. Ja miksi ihmeessä Evelyn ei vastaa puhelimeensa? Tuskaisen matkan jälkeen perillepääsy ei tuo helpotusta, ei sinnepäinkään. Stereoista raikuu raaka musiikki kadulle saakka. Vajassa itkee vauva. Ovessa verinen jälki. Ja sisällä yllätykset jatkuvat aina vain makaaberimpiä muotoja saaden. Valtavia määriä verta. Miehen ruumis. Panttivankitilanne.




Mutta Evelyn puuttuu.

Näin alkaa Karin Slaughterin uusin teos, Yli rajan. Kovasti etukäteen tätä jo hehkutinkin, koska vielä tähän päivään mennessä Slaugter ei ole minua lukijana pettänyt. Hänellä on niin mahtavia tyyppejä kirjoissaan, hurja imu ja mukana ripaus shokkia, ettei dekkarifriikkien kannata kirjailijalle olkiaan kohauttaa.

Yli rajan ei vie lukijaa yli rajan, vaikkei Karinin kyydissä koskaan täysin turvallista olekaan. Mitä vain voi tapahtua, sen jo päättynyt Grant County -sarja osoitti.

Kuten aiemmat Slaughterin kirjat lukeneet tietävät, Triptyykillä käyntiin polkaistu Will Trent -sarja yhdistyi aiemmasta sarjasta tuttuun päähenkilö Saraan Kivun jäljet -kirjassa. Siitä lähtien Willin ja Saran välillä on säteillyt ja räiskynyt niin lujaa, että lukija on ollut vaarassa polttaa omatkin sormensa. Kuumaa tekstiä, vaikkei suudelmaakaan ole vaihdettu. Ennen Yli rajan. Vai vaihdetaanko vieläkään?

Willin ajatukset harhautuivat hetkeksi Saraan. Totuuden nimessä tämä oli jatkuvasti hänen mielessään. Sara oli kuin uutisteksti, joka kulki televisioruudun alareunassa Willin elämän pääuutislähetyksen aikana.

Vaikka kirjan juonikin on Leena Lumia lainaten hothothot, minusta Saran ja Willin suhde, sen eteminen turhauttavine takapakkeineen, on nyt kaiken ydin. Will on maailman sympaattisin poliisi, johon olen itsekin vähän lääpälläni. Hänellä oli järkyttävä lapsuus ja hän kärsii edelleen mitättömästä itsetunnosta sekä dysleksiasta, eräänlaisesta lukihäiriöstä. Will on kuitenkin fiksu, hänellä on oikea poliisinvaisto. Kuitenkin Slaughter on kirjoittanut monet naiset Will-parkaa piinaamaan. Ärsyttävin kaikista on Willin vaimo Angie, joka hiihtelee omia latujaan käyden välillä vain tarkistamassa, että Will pysyy edelleen hänen talutusnuorassaan. Entäs sitten Amanda, Willin pomo, joka saa nyt elämänsä rankimman jutun selvitettäväkseen. Missä on Amandan vanha ystävä, Evelyn? Faithin äiti, poliisi itsekin. Poliisi, joka kuulemma otti vastaan lahjuksia...?

Mukana on (valitettavasti) huumevyyhti, erilaisia korruption muotoja, väkivaltaisia jengejä. Mutta onko totuus kuitenkin jotain... yksinkertaisempaa? Arkisempaa?

Slaughter pitää yllä jännitystä vauhdin ja vaarallisten tilanteiden voimalla, mutta myös psykologisin väreilyin. Kuten Leena jutussaan kirjoittaa: "Tämä kirja on niin syvällisen rankka, että vatsanpohjasta ottaa vieläkin…hyvällä tavalla." Aamen! Kirjailijan vahvuus on iholle pyrkivät ja pääsevät henkilöt, heidän elämäntarinansa, joista tulee miltei lukijan omia. Vahva ja upea teos - I like!

Seuraava romaani, Criminal on jo ilmestynyt englanniksi, ja nyt peukut pystyyn, että se suomennettaisiin pian.

Kirjan ovat lukeneet ainakin edellä mainitut  Leena Lumi sekä Norkku

***

Koska sain kustantajalta kaksi kappaletta tätä romaania, pistetäänpäs pystyyn pienet arpajaiset. Tekstiä kommentoivien kesken arpaisen toisen kipaleen Yli rajan -kirjaa viikon kuluttua 26.6. Ilmoitathan kommentissasi jos syystä tai toisesta et tahdo osallistua arvontaan, vaan lörpötellä muuten vain kirjasta - sekin on ihan mahdollista ;)

Asiasta vielä toiseen. Nyt-liitteen saaman "kirjablogikohun" innoittamina kirjabloggaajat ovat laatineet selkeän lausunnon ASML:n mainontaohjeisiin. Asiakirja on luettavissa ainakin Taikalla.