keskiviikkona, helmikuuta 20, 2013

Sarah Blake; Jos saat tämän kirjeen


The Postmistress 2010, suom. Raija Rintamäki, Bazar 2013, 375s.

"Entä jos ihmiset meillä kotona voisivat kuulla heidän äänensä? Voisimme tehdä pakolaiset todellisiksi. Kuulisimme niiden ihmisten tarinat, jotka ovat joutuneet..." Frankien kurkkua kuristi. "Hitto vie." Hän hymyili torjuakseen silmiinsä kihoavat kyyneleet.
"Ei se haitta", Murrow sanoi.
"Vai ei haittaa?" Frankie sysäsi pois miehen tarjoaman nenäliinan ja pyyhkäisi silmiä sormillaan. "Ettei haittaa?" hän toisti melkein nauraen, mutta ratkeisi sitten itkuun ja peitti kasvot käsillään.

Frankie, rohkea nainen, meille kaikille tuttu ääni radion aalloilla. Pakolaisten ääni. Pommisuojissa yönsä viettäneiden ääni. Niiden, jotka auringon valon sokaisemina kaivautuvat ulos bunkkereista vain löytääkseen kotinsa raunioina. Valtameren takaa tulevan sodan ääni, joka herättää kysymyksiä onko meren takaa tulossa jotain muutakin -vieläkin pahempaa?

Radiota kuuntelee sekä amerikkalainen postinhoitaja Iris James, että Emma Fitch, juuri samaan pikkukaupunkiin muuttanut lääkärin vaimo. Emma, joka herättää pienen kokonsa puolesta kaupunkilaisten suojelunhalun. Varsinkin kun hänen miehensä Will päättää aloittaa yhden miehen sodan toisella mantereella riehuvaa tuhoa vastaan. Will muuttaa Lontooseen hyödyntääkseen siellä lääkärintaitojaan, voidakseen auttaa pommien repimiä ihmisiä. Hän kuulee Frankien äänen - ja lähtee. Mutta vain erään surullisen kuolintapauksen takia. Ja lapsena orpoutunut Emma jää taas yksin. Kadottaa rajansa, katoaa, kun kukaan ei ole rakkaudellaan hänelle ääriviivoja piirtämässä. Iris, joka rakastaa sotaa odottavaa Harrya, kärsii Emman puolesta ja joutuu tekemään raskaan valinnan.


Radiosta kuulemme pätkiä kodeista ajettujen juutalaisten hädästä. Mutta entä sitten, kun lähetys loppuu. Mitä heille tapahtuu? Mitä näille ihmisille tapahtuu? Kirjeistä voimme lukea mitä kuuluu rakkaimmalle, hänelle joka elää sodan keskellä aina kuin aseen piippu otsaansa painaen. Kunpa hän vain olisi kunnossa. Kunpa hän tulisi kotiin.

 Kulta, hän ajatteli - hän kulki kirjoituspöydän luokse satamasta poispäin katsovan ikkunan eteen, mistä näkyi kaupungin kattojen eloisa rytmi - kulta, minä olen katoamassa. Hän vajosi tuoliin, tarttui kynään, jonka Will oli saanut valmistuessaan Franklinin lukiosta, ja veti esiin arkin kirjepaperia. Valkoinen sivu tuijoitti häntä. Hän kirjoitti kaksi sanaa: Tule kotiin.




Valitsin Bazarilta Sarah Blaken Jos saat tämän kirjeen -teoksen, koska kirja sijoittuu toisen maailmansodan aikaan, ja koska siinä on niin suloiset kannet. En oikein tiennyt mitä odottaa. Sotakuvauksia? Rakkautta ja ikävää, kun toinen puolisko on kaukana kotoa? Kirja ei ole oikestaan tätä kumpaakaan kuin ripauksen. Enemmän se on, kuten ihan oikein takakannesta luin, kolmen naisen tarina. Naiset elävät pelossa ja epävarmuudessa tulevasta mutta... Nyt on hyvin vaikea määritellä mikä meni pieleen. Romaanissa on periaatteessa kaikki kohdallaan. Kerronta on maalailevaa ja kaunisäänistä, päähenkilönä räväkän rohkea Frankie oikein mukava tuttavuus. Koskettavakin kirja on, kertoessaan sodan jalkoihin joutuneista ihmisistä toimittajan äänellä. Olisiko se juuri ollut tuo toimittajan ääni? Jotenkin romaani jäi etäiseksi, älkää kysykö miksi. Koin kirjan paikoin jopa tylsänä, vaikka sillä olisi ollut kaikki edellytykset nousta peräti sielukirjaksi. Aina ei näin käy, aina ei hyvänkään kirjan kanssa tapahdu todellista kohtaamista. Yrittäkää te, ja onnistukaa paremmin!


Oli olemassa surevien maa, sairauden kaltainen maa, jota terveet eivät pystyneet kuvittelemaankaan, ja sinne Emma tiesi olevansa matkalla.

22 kommenttia:

  1. Olen harkinnut tämän lukemista, aiihe on tosiaan kiinnostava. Ja tässä on suloinen kansi! Mutta ehkä siirrän lukemista myöhemmäksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauheaa nyt sanoa näin, mutta jotenkin kun aihe sivuaa toista maailmansotaa, sitä odottaa jotain raflaavaa... ja kun se jää puuttumaan, kirja jääkin laimeaksi!

      Poista
  2. Kansi on ihan mielettömän kaunis! Täytyy harkita tämän lukemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, olen ihan varma, että teos löytää faninsa! Kokeile ihmessä :) Tämä oli yksi harvoista kirjoista, joita Bazarilta tilasin (vai oliko periti ainoa?). Toivon värikkäämpää kirjasyksyä kustantamolle.

      Poista
  3. Ei ehkä ihan mun kirjani, mutta tosi kauniit kannet suomalaiseen kirjaan. Siitä paljon plussaa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ihanaa että kansiin panostettu! Sentään jotain tässä voin rehellisellä mielellä kehua :D

      Poista
  4. Oivoi, aavistanko uuttaa 'mokkaa', jonka valitisin kannen takia;-) Tätä en tosin edes valinnut, se vain tuli.

    Kiitos että säästit aikaani tässä ruuhkakeväässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ole hyvä vain :)

      Kyllä tämä Mokkaan verrattuna toimi paremmin, mutta ei voi mitään - laimeaksi jäi. Kuten tuossa aiemmin Jennille kirjoitin, toivotaan, että Bazarin syksy on kevättä parempi.

      Poista
    2. Toivon samaa, sillä suoraan sanottuna en muista tilanneeni nyt heiltä yhtään...Välillä siellä on vaikka mitä helmiä, mutta nyt kaikki on toisin.

      Poista
  5. On kyllä kiva kansi tässä kirjassa! Bazarin kirjoissa on muuten monesti kivoja kansia. Ja ihana karvaturri ensimmäisessä kuvassa!

    Kävin muuten laittamassa sulle sähköpostia, lukaisepa kun ehdit. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatketaan mailitse, Irene :) Karvaturri on meillä hoidossa taas parisen viikkoa ♥

      Poista
  6. Harmi, ettei tämä ollut sittenkään sellainen kuin odotit. Tämä on yksi Bazarin kevään kirjoista, jonka toivon saavani käsiini. Mutta ehkei tällä ole kovin kiire. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, aina ei kirjan kanssa kohdata. Tuntuu, että nyt useammat kevään uutuudet ovat olleet pieniä pettymyksiä lukuunottamatta Luptonia. Onneksi kirjakevät on vasta polkaistu käyntiin, monia lupaavia teoksia kuitenkin tiedossa :)

      Poista
  7. Jo pelkän kirjan nimen perusteella voisin tämän lukaista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, kannattaa kokeilla! Jätä kesken jos et tykkää - minä en tätä taitoa vieläkään hallitse :D

      Poista
  8. Voi harmi että tästä tuntui jäävän jotain puuttumaan. :-/ Aion itsekin lukea tämän nyt kevään mittaan, nyt tiedän pitää (aiemmin melko korkeat) odotukset maltillisella tasolla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, hyvällä omalla tunnolla voin sanoa, että lue, mutta älä odota mitään! Voihan olla, että sinä ihastut <3 Tässä on kuitenkin hyvin kaunis kerronta.

      Poista
  9. Menee vähän asian vierestä, mutta niin lutusen suloinen koira <3 :D

    Joo, sitten kirjasta, että jotenkin haluttaisi lukea, mutta arvioisi jälkeen tuntuu ettei kirja ihan olekkaan minun juttu. No ehkä jonakin päivänä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alatheia, Kiki on ihanuus <3 Hän on veljeni perheen koira, mutta viettää meillä aika paljon aikaa - onneksi.

      Eihän sitä koskaan tiedä, ehkä kirja avautuisi sulle aivan eri tavalla... Aina voi kokeilla :)

      Poista
  10. Pysähdyin vasta ihastelemaan tämän kirjan kantta jostain mainoksesta, kansi on erittäin kaunis! Harmi, että sisältö ei aivan vastannut odotuksia. En ole vielä päättänyt luenko tätä itse...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, ainahan kirjalle kannattaa mahdollisuus antaa :) Bazar todella panostaa näihin kansiin!

      Poista
  11. Ehkä se on se ristiriita sodan julmuuden ja kirjan viehättävyyden välillä. Tämä kirja veti minuakin puoleensa kirjastoreissulla, olihan tämä ihan luettava, minusta loppu kuitenkin hieman lössähti.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥