Marja Björk; Prole

Like 2012, 212s.

- Sinullahan piti alkaa uusi elämä Raimon kanssa, minä sanoin.
- Mökkihöperöksi tässä tulee... Eiköhän olla niin kuin muutkin, jätetään tähdet pois ja kuutkin...

Stoori: Hirvittävän surullinen, mutta perin inhimillinen tarina suomalaisesta työläisperheestä. Uskaltaisinko sanoa, suomalaisuudesta. Eletään 60-70 -luvulla ajassa, jolloin Ruotsi oli se luvattu maa, jonne osa väestöstä siirtyi. Oikeistolaisuus ja työväenaatteet riitelivät keskenään, pontikka kiehui, männyt tuoksuivat.

Päähenkilömme elää tarinan alussa lapsuuttaan, kasvaen sivujen myötä pelokkaasta nuoresta tytöstä menestyväksi uranaiseksi, vaikka lähtökohdat ovatkin mitä ahdistavimmat. Painajainen alkaa, kun tytön äiti jättää perheensä uuden onnen edessä. Hän rakastuu. Maailma on jälleen avoimena edessä, kaikki on mahdollista!

Mutta paraneeko elämä, avioliitto miestä vaihtamalla? Miten käy neljälle lapselle?

Tyttö on ainoa, jonka äiti huolii mukaansa uuteen elämään itseään huomattavasti nuoremman miehen kanssa. Äidittömäksi jääneet veljet muuttavat isänsä kanssa Ruotsiin. Pääsevätkö he helpommalla uudessa maassa? Mikä yhdistää hajalleen heitettyä perhettä vai yhdistääkö mikään?

Tytön osaksi jää katsella, kuinka äidin rakentamat pilvilinnat sortuvat. Sortuu myös tytön lapsuus, nuoruus, kun väkivallan kierre alkaa. Ja aina, aina hän jää jalkoihin, osattomaksi, ulkopuoliseksi.

Tiesin, että tämä tapahtuisi uudestaan, monta kertaa. Tästä lähtien elämäni tärkeimmissä hetkissä en olisi läsnä, vaan katselisin sivussa. Kaikki mitä tapahtui minulle, tapahtui jollekin toiselle.

Miksi: Koska kirjailijaa on kehuttu kovastikin, ajattelin että josko sitä sitten.

Missä: Pohjois-Karjalassa, Ruotsissa, Helsingissä.


Kenelle: Suomalaisten romaanien ystäville, vahvoista naiskertojista pitäville, lukijoille, jotka eivät vähästä hätkähdä. Erityisesti kirja on heille, jotka ovat koskaan kokeneet ulkopuolisuuden tunteen.

Plussat: Suotta eivät ole blogikollegani Marja Björkiä kehuneet. Kirjailija on luonut hämmästyttävän eloisia dialogeja, lähes hauskoja sellaisia, vaikka aiheet hänen teoksissaan eivät päästä helpolla. Kirjassa on sekä kepeyttä, että syvyyttä. Rankka aihe, raju teksti taipuu välillä sellaiseen kauneuteen, että jotkut lauseet oli luettava useampaan otteeseen. Nautiskellen, ajatuksella.

Miinukset: Olen lukenut viime aikoina kohtuu paksuja romaaneja. Välillä epäröin tarttua about 200 sivun paksuiseen kirjaan. Tuntuu, että se jää lyhyytensä tähden liian köykäiseksi. Sama juttu yli 500 sivun ylittävien romskujen kanssa, ne puolestaan aiheuttavat pelkotiloja päinvastaisista syistä. Prole on sen verran loistava, että olisin suonut sen jatkuvan pidempään. Toisaalta tällaisena kirjasta löytyy napakkuutta ja potkua. Alun koin vähän sekavana, enkä lämmennyt tarinalle sormia näpäyttämällä. Mutta sitten, sitten.

Yleistä läppää: Olipas hienoa löytää taas uusi, tutustumisen arvoinen kirjailija! Hyllyssä odottelevat  Posliini ja Puuma, uskon tarttuvani jompaan kumpaan ehkä jo seuraavaksi. Suosittelen!

Muualla:  Jori, Mari A,  Jaana, Minna Jaakkola, Krista, Elina



Ei siinä ollut mitään häpeämistä. Ei kannattanut yrittää olla joku, joka ei oikeasti ollut. Minun piti opetella olemaan minä.

***

Helmet-haasteen kohta 1.  Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin