Vuoden 2012 tärpit

Jonkinlaista "tilinpäätöstä" sitä kaipailee näin vuoden loppuessa blogiinkin. Olen suunnitellut erilaisia top 10 -listoja, mutta päädyin kuitenkin listaamaan vuoden tärpit Sonjalta ryöväämieni kysymysten avulla. Olen liikkeellä jo hyvissä ajoin välttääkseni pahinta ruuhkaa :) Toki aion lukea vielä tänä vuonna (tietysti!) ja vieläpä melkoisen lupaavan oloisia teoksia...

Vuosi 2012 on ollut oikeaa kirjallisuuden juhlaa, joten voitte olla varmoja, ettei tästä tule helppoa. Mikä kirja sitten listalle päätyy, on ihan fiiliksestä kiinni. Olen lukenut tänä vuonna 114 kirjaa, joista suurin osa on romaaneja. Mukaan mahtuu myös joitain sarjakuvia ja sisustuskirjoja, joita en ota mukaan listaukseen. Ihan tarinapainotteisena tahdon blogini, pienin vaihteluin, pitää. Romaani, joka on onnistunut herättämään tunteita ja lukemisen paloa, on minulle se Juttu.

1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä? Emma Donoghue; Huone

2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä? Hjorth & Rosenfeldt;  Oppipoika

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken?  Emmi Itäranta; Teemestarin kirja (ja kesken jätinkin)

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä? Petri Karra; Pakenevat unet

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?   Rosamund Lupton; Sisar (ja teos lunasti odotukset mennen tullen)

6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja? John Verdon - Sokkoleikki (yhdyn Sonjan vastaukseen. Sokkoleikki on kertakaikkiaan mahtava!)

7. Mikä kirja oli suurin pettymys?  Tatiana de Rosnay; Mokka

8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi? Julie Orringer; Näkymätön silta (oih)


9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä? Herman Koch; Illallinen

10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa? Marja Leena Virtanen; Kirjeitä kiven alle

11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?  Kaj Korkea-Aho; Tummempaa tuolla puolen

12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?  Hélène Grémillon; Uskottuni

13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä? Marie Hermanson; Laakso

14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista? Pekka Hiltunen; Sysipimeä

15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille? S.J. Watson; Kun suljen silmäni  

Ps. Tämänkin saa viedä mennessään!

 

Riitta Tiitu; Vanilla brocante chic

Lumenvalkean sunnuntain sulostuttamiseksi tarjoilen, väriskaalaan sopien, Riitta Tiitun (2012, 153s.) uskomattoman kauniin Vanilla brocante chic -teoksen. Tämä vaniljainen herkkupala pitää sisällään 399 kuvaa, jotka saavat sinut henkäämään ihastuksesta. Kirjassa sanat eivät ole pääasia, vaan sielua ruokkiva esteettinen ilotulitus. Maltillinen, tottakai, mutta syvälle sydämeen käyvä.

Minä, joka ennen sain ahdistuskohtauksia sisustusteosten parissa, olen nyt päässyt sisälle genreen muutamin oivalluksin. Ei ole tarkoituskaan masentua oman kodin resuisuuteen tai muuttaa kerralla koko yleisilmettä paremmin sivuja vastaavaksi. Tärkeintä on antautua kauneuden vietäväksi ja katsoa samalla lempeydellä omaakin kotia. Okei, olen sen verran boheemi, etten saa pidettyä yllä vain yhtä teemaa per huone. Puhumattakaan kliinisestä siisteydestä. Eikös jokin tutkimuskin tehty tässä vastikään pölypalleroiden tärkeydestä lasten allergiakynnyksen nostattamiseksi...? Mutta mekin, jotka uhkaamme hukkua tavarapaljouteen, lasten rojuihin, parittomiin sukkiin, mainoslehtisiin, tyhjiin kahvimukeihin, voimme nostaa jalat ylös ja upota Tiitun maailmaan. Napata sieltä pieniä vinkkejä, joilla tehdä omasta kodista astetta ihanamman.

Tämä valkoinen unelma johdattaa meidät suomalaisiin maalaisromanttisiin koteihin. Yllättäen intouduin ehkä eniten Bohemian chic -osiosta, jossa persoonallinen pukusuunnittelija esittelee värikästä kotiaan. Oranssina hehkuva kivitalo kätkee sisäänsä varsinaisen aarreaitan.

Hiukan perinteisempää ilmettä lähdemme etsimään White Living Outin kerrostaloasunnosta. Raikkaan valkea yhdistettynä puisiin yksityiskohtiin takaa ihanan kodikkaan elämyksen.

 

 

Rustic Charm House edustaa myös vaaleapintaista, remontoitua, viihtyisää kotia. Wanhalla puutaloalueella sijaitsevassa talossa on aivan omanlaisensa tunnelma.

Tätä postausta tehdessä tulin itsekin hyvälle tuulelle. Toivottavasti olen onnistunut välittämään edes hippusen siitä lumosta, jonka kirjan kannet sisäänsä kätkevät. Epäilemättä tässä olisi varteenotettava joululahjavinkki, jonka kuvissa riittää yksityiskohtia lukemattomiin katselukertoihin. Sydämelliset suositukset!

Ihanan Riitta Tiitun sisustuspuotiin pääset täältä ja hänen blogiinsa täältä. Ainakin Leena Lumi on lumoutunut teoksesta, tässä hänen postauksensa.

Haruki Murakami; Norwegian wood

Noruwei no mori 1987, suomennos Jay Rubinin englanninkielisestä käännöksestä Norwegian wood 2000. Tammi 2012, 436s.

"Kyllä minä tiedän sen, että elämä alkaa rullata, kun ottaa rennommin. Mutta mitä järkeä on kertoa se minulle? Minä hajoaisin, jos ottaisin nyt rennommin. Ymmärrätkö? Olen aina elänyt näin, enkä osaa enää muuttaa tapojani. Jos ottaisin vähänkin rennommin, kadottaisin itseni."


Kuten kirjan liepeestä käy ilmi, Guardian-lehti on valinnut Haruki Murakamin Norwegian woodin listalle kirjoista, jotka jokaisen pitäisi lukea. Blogisauhujakin teos on jonkin verran niittänyt. En tiedä, itse suhtaudun aina nuivasti romanttisiin romaaneihin. Kuitenkin Kartanpiirtäjä ja Senor Peregrino elvyttivät minussa jo kuolon korahduksissa vääntelehtivän romantikon. Ja silloinhan on taottava kun rauta on kuumaa, joten ei muuta kuin uutta love storya putkeen.

Beatlesin biisistä nimensä saanut kirja vie erään keski-ikää hipovan miehen muisteloihin. Aina Norwegian woodin kuullessaan hän palaa muistoissaan opiskeluvuosiin Tokiossa. Silloin Torua pyörittivät kaksi hyvin erilaista nuorta naista. Vaiko ehkä sitten kolme... Pohjimmiltaan näissä naisissa saattoi olla enemmän samaa, kuin ensitapaamisella uskoisi. Naoko on hauraan enkelin stereotypia. Hän seurusteli aiemmin Torun parhaan ystävän, Kizukin kanssa. Kunnes Kizuki tappoi itsensä. Tragedia yhdisti Torua ja Naokoa, mutta voisiko uusi, turvallinen rakkaus korvata Kizukia? Olin aistivinani julmuutta Naokon  näennäisen hauraan pinnan alla... Toki nuorena kuuluukin olla hiukan pihalla. Mielipiteissään säälimättömyyden rajoille saakka ehdoton.

Naokon päädyttyä eräänlaiseen hoitolaitokseen hämmentynyt, yksinäinen Toru tutustui paremmin opiskelutoveriinsa Midoriin. Midorillakin oli taustalla omat traumansa ja vain Torun kaltainen herttaisesti pihalla oleva nuori mies kykeni olemaan huomaamatta Midorin ihastusta. Kumman naisista Toru lopulta valitsi, ei ehkä kuitenkaan ollut romaanin punainen lanka. Enemmänkin teos on minusta tuokio kuva kipeästä nuoruudesta, jossa varma on epävarmaa. 

Tavallisesti nuoret naiset eivät yleensä välitä siitä, onko jokin reilua vai ei. He miettivät vain sitä, mikä on kaunista tai tekee heidät onnelliseksi. "Reilu" on ennen kaikkea miesten sana, mutta nyt tuntuu siltä että se sopii minullekin mainiosti. Koska kauneudesta ja onnellisuudesta on tullut minulle kovin vaikeita ja monimutkaisia kysymyksiä, arvioin kai nykyään asioita toisenlaisten mittapuiden mukaan - esimerkiksi sen perusteella, mikä on reilua tai rehellistä tai yleisesti totta. (kirjoittaa Naoko)

Tuskaisen Naokon vastapainoksi Murakami on onneksi loihtinut Midorin, joka tuo tarinaan huumorin pilkahduksia. Midori on hauska, seksikäs, hulluna Toruun, mutta Torun sydän kuuluu Naokolle. Kipuilusta huolimatta Norwegian wood ei ole synkeä teos, kaikkea muuta! Se on räväkkä, melankolisella tyylillä hauska, uskomattoman taidokas. Kirjaa luki ahmimalla enkä usko aivan heti tätä kolmikkoa unohtavani. Ehkä minäkin muistan aina Beatlesin biisin kuullessani Tokioon sijoittuvan rakkausdraaman. Varmaa on ainakin, että kirjan perusteella minusta tuli Haruki Murakami -fani. Jään odottamaan keväällä suomeksi julkaistavaa teosta nimeltä 1Q84.

Mitä sille romantikkoparalle sitten tapahtui? Se elää, hengittää, voi hyvin. Kiitos Norwegian woodille.

"Miksi sinä pidät aina sellaisista - tai siis tällaisista ihmisistä? Tällaisista kaheleista, jotka ovat hukkumaisillaan. Niin kuin minä ja Kizuki ja Reiko. Mikset voi pitää normaaleista ihmisistä?"
"En minä näe teitä kummallisina", sanoin mietittyäni hetken. "En pidä sinua, Kizukia tai Reikoa mitenkään kaheleina. Ne joita minä pidän kaheleina kulkevat vapaina."

Teoksen ovat lukeneet ainakin
Katja/Lumiomena
Sara
Tessa
Peikkoneito
Jami
Sanna