 |
| Häxan 2017, suom. Outi Menna ja Gummerus 2017, 687s. |
Hänen alitajunnassaan alkoi hitaasti nousta esiin muisto. Hahmo metsässä. Joku, jota hän oli pelännyt. Varjo. Läsnäolo.
Fjällbackassa tapahtuu jälleen. Metsän helmaan, salaperäistä menneisyyttä kantavaan taloon on muuttanut nuori perhe. Heidän pieni tyttönsä, vain nelivuotias Linnea lähtee eräänä aamuna isänsä kanssa metsätöihin. Näin tuumii äiti. Paitsi ettei lähdekään. Linnea... Niin Linneaa ei löydy mistään. Pelastusoperaatio pistetään pystyyn, liian myöhään. Jälleen yksi perhe joutuu kohtamaan totuuksista hirvittävimmän, heidän pienokaisensa on murhattu.
Erikoisen murhasta tekee se, että samaisessa paikassa kuoli kolmekymmentävuotta sitten samanikäinen Stella. Murhasta tuomittiin tuolloin paikalliset teinitytöt, jotka tietysti otetaan tarkkaan syyniin. Voisiko pelkkä sattuma olla mahdollista? Siihen nyt ei usko kukaan! Onko pikku kaupunkiin palannut näyttelijä Marie, toinen silloisista murhaajista, kaiken takana. Ja miksi ihmeessä hän toistaisi tekonsa, jonka myöhemmin kielsi...
Fjällbackassa toimii nykyään myös maahanmuuttaneiden asuntola, ja kuinka ollakaan, paikallisten syyttävä silmä kohdistuu vieraisiin. Aivan samalla tavalla, kuin 1600-luvulla, noitavainojen riehuessa pahimmillaan...
Pelko erilaisuudesta. Pelko muutoksesta. Se kaikki sysää liikkeelle puistattavan tapahtumaketjun.
Hänellä oli paha aavistus, että liikkeelle oli pantu jotain, mitä olisi vaikea pysäyttää. Viimeinen asia, jonka hän näki ennen kuin astui ovesta ulos, oli Peterin synkkä, eloton katse.
Rasismia keskiajalla, rasismia tänä päivänä. Kuolleet lapset, viattomat saavat aina maksaa kalleimman hinnan. Teiniromanssia. Näyttelijän arkea. Poliisien arkea. Veneilykisoja. Skumppaa. Ja selvittämätön mysteeri, joka saa lähes 700 sivuisen romaanin kulkemaan eteenpäin kuin juna.
"Mitä sä tarkoitit sillä pelkäämisellä? Eihän ne pelkää meitä."
"Totta kai pelkää", Sam sanoi ja ojensi lasiaan
Sampanja vaahtosi ja kuohui yli, mutta Sam vain nauroi ja nuoli kätensä puhtaaksi.
"Ne tietää, että me ei olla samanlaisia kuin ne. Ne vaistoaa... ne vaistoaa pimeyden meidän sisällä."
Mutta. Luodakseen hyvän dekkarin, ruotsalaisen supersuositun kirjailijan Camilla Läckbergin olisi tullut lyhentää sivumäärää lähes puolella. Noita on niin täynnä turhanpäiväisyyksiä, kuten esimerkiksi Erican anopin polttarit ja häät, jotka eivät liity tarinaan mitenkään. Pieniä, höpsöjä yksityiskohtia. Camillan olisi myös korkea aika luopua puuduttavista maneereistaan: Bertil Mellberg sössii homman aina. Erica tunkee nokkansa hänelle kuulumattomiin aina, joskin nyt touhutäti kirjoittaa kirjaa Stellan tapauksesta, ja pääsee kuin pääseekin osallistumaan tutkintaan. Juhuu. Miten täydellinen hänen ja pääpollari Patrikin suhde onkaan. Miten täydellisiä perheitä, jo ällöksi käyvää hehkutusta Erican kauneudesta...
Nämä snobbailuun taipuvaiset dekkarit vain eivät ole minun juttuni. Rakastin kahta teoksen teiniä, joiden takia kahlasin hurjan sivumäärän loppuun saakka, vaikkakin he turhan vähälle huomiolle jäivät. Paitsi että...
Minä sanon tässä kohdin kiitos ja näkemiin Camillalle. Hänen dekkarinsa ovat suosittuja, hyvä niin, mutta kaikki ei ole kaikille.
Olen lukenut ennen blogiaikaa montakin Läckbergin dekkaria. Pitkään niistä pidin, mutta sitten kävi samoin kuin sinulle. En nyt muista kuinka monta hän on kaikkiaan Fjällbackasta, itsestään ja miehestään kirjoittanut, mutta ehkä aihe on kaluttu loppuun.
VastaaPoistaNyt kuin tarkemmin muistelen, pakkopullaa ollut viimeiset Camillat, mutta jotenkin olen liian kiltti. Kun jokin sarja aloitetaan, se luetaan kanssa loppuun :D Aihe on kaluttu loppuun, kyllä.
PoistaMinä sain tarpeekseni jo neljä vuotta sitten. Kaiken lisäksi Läckberg siis vain on kirjoittanut yhä paksumpia romaaneja! Apua!
VastaaPoistaKäy ihmeessä kurkkaamassa avautumiseni (en ole ollenkaan yhtä kiltti kuin sinä...):
http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2013/12/camilla-lackberg-enkelintekija.html
Katso mitä vastasin riitta k:lle. Nyt saa kiltteys minun osaltanikin loppua, en lue yhden yhtä surkeaa kirjaa, varsinkaan lähes 700 sivuista! :D Tulen!
PoistaMinä lopetin Läckbergit edelliseen kirjaan. Ei jaksa enää.
VastaaPoistaSamaa mieltä. Jätetään Erica ja Patrik kutemaan rauhassa.
PoistaTässä on kyllä upea kansi, sisältö ei taida tehdä oikeutta sille :D Minähän siis lopetin Läckbergin jo ensimmäiseen romaaniin ja päätös taisi olla ihan oikea. On niin paljon muuta luettavaa, että toisaalta ihan hyvä että osa ei miellytä. Tekee karsinnan helpommaksi. ;)
VastaaPoistaOi kyllä! Joskin muutamista ensimmäisistä ihan tykkäsin nimenomaan juonen takia, mutta miksi, oi miksi pitää tuota parisuhdeällötystä kirja kirjalta jatkaa? Kyllä me jo uskotaan! Hyvin menee!
PoistaKiitos tästä kirjoituksesta, se niin osui ja upposi. Muistan, kuinka sarjan edellinen osa ärsytti minua, mutta en yhtään, että miksi. Tämä kuitenkin palautti mieleeni, että juuri tuo päähenkilön täydellisyys ja taipus työntää nokkansa asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ovat raivostuttavia. Ja jotenkin nämä kirjat tuntuvat toistavan itseään. Kaikissa kirjoissa Erica onnistuu saattamaan itsensä vaaraan ja kaiken keskipisteeseen. Se ei ole uskottavaa. Minä vain olen sellainen lukija, että haluan tietää, mitä tietyille henkilöhahmoille käy, joten voi olla, että tämäkin on "pakko" lukea. En vaan tiedä, pystynkö lukemaan kirjaa, jossa nelivuotias lapsi murhataa...
VastaaPoistaKia, lapset jäivät minusta tässä Erican jalkoihin ehkä pahemmin kuin koskaan... Aineksia kirjassa olisi riittänyt ainakin kolmeen romaaniin, ja juuri ne kiinnostavimmat osuudet kuitattiin muutamalla sivulla, kun taas ericahehkutusta riitti metrikaupalla :D
PoistaSamoilla linjoilla ollaan. Maneerit ärsyttää ja tämä viimeisin aivan käsittämätön loppuaan kohden. Eikö vähempi olisi riittänyt? Olen ihan harmistunut ja kyllästynyt myös.
VastaaPoistaAninka, en voi kuin nyökytellä. Eikö näitä oikolueta ollenkaan? Eikö kukaan voisi vihjailla Camillalle, jonka alter ego Erica lienee, että lukijat alkavat saada jo allergisia oireita tuosta "itsensä palvonnasta".
PoistaMinä olen lukenut yhden Läckbergin romaanin (Kivenhakkaaja) aiemmin. Silloin tulin tulokseen, että hän on kirjailija, joka ratsastaa sillä, että ruotsalaisia naisdekkaristeja pidetään tällä hetkellä hyvänä. Kivenhakkaaja oli ihan ok, mutta ei siinä oikein mitää erikoista ollut.
VastaaPoistaPäätin antaa Läckbergille toisen mahdollisuuden ja ostin Noita-kirjan, koska kansi on hieno, nimi on hieno ja takakannen juoniesittely oli mielenkiintoinen. Ei olisi kannattanut. Olen nyt sivulla 282 ja edelleen odotan, että tarina alkaisi. Kiva tietää, että idyllisessä ympäristössä eletään, mutta osaisin kuvitella ne valkoiseksi maalatut ikkunaluukut ilman kymmensanaisia selityksiäkin. Joku toinen osaa kertoa hyvän tarinan vajaalla kolmella sadalla sivulla. Läckberg ei osaa edes aloittaa.
Tulen lukemaan kirjan loppuun, mutta kolmatta mahdollisuutta en Camilla Läckbergille enää anna.
Ja, no niin, jos murhaaja on se, jota epäilin noin sivulla 150, niin tulipahan tuhlattua aikaa sitten.
Läckberg voisi keksiä jonkin toisen virityksen seuraaviin kirjohinsa,paria tarinaa kerrotaan limittäin eri aikaulottuvuuksissa. Noidassa aikakausia oli jopa kolme ja henkilöitä niin paljon, että vähän väliä joutui miettimään kuka nyt on kukakin.
VastaaPoistaNo, heitettiinpä loppuun koukku, Anna alkoi vuotaa verta. Pitänee selata seuraavaa kirjaa sen verran, että nähdään joko Anna ja Dan saavat yhteisen lapsen vai käykö taas köpelösti.
Minä päätin nyt olla tarttumatta enää Läckbergin koukkuihin, sen verran puuduttava oli tämä lukukokemus!
PoistaKirja saatu päätökseen,huheijaa!😂 ensimmäinen puuduttava teos tältä naiselta ! tahmeaa ja takkiusta liikaa kaikkea. Soppa hienoista raakaaineista jotka pilattiin on lyhyt ja ytimekäs kuvaelmani tästä kirjasta.
VastaaPoistaTämä oli todella puuduttava kirja, ällöttävä suorastaan kuvatessaan parisuhdetta jatkuvine niskan nuuhkimisiin. Ja kohta hymyjen väläyttämisen jälkeen taas kotopiirissä pohdittiin karmeaa murhaa.
VastaaPoistaEi enää Läckbergiä.
Niin samaa mieltä! Tosin sillä erotuksella, että olen jättänyt nämä kirjat jo aiemmin, mutta aina vaan haksahtanut uudestaan :D Joskus siksi ettei nyt muutakaan ole ollut käsillä luettavaksi.
VastaaPoistaMutta voi blaah ja näkemiin.
Kirja on niin turhaa tavaraa täys ja tunnustan että luin hutaisemalla pitkiä pätkiä. Juu, idyllinen kylä ja lapset ovat ihania ja lapsiperhearki rankkaa ja voi että kiva kun Annalla ja Danilla on niin ihanaa kans ja voi että se Erica on terävä ja poliisilaitos ei tulisi toimeen ilman tuota uteliasta vaimoa.
Onneksi on muuta luettavaa :)
Mielestäni kirja oli paras Läckbergiltä.Hyvät henkilökuvaukset.
VastaaPoista