Clare Mackintosh; Annoin sinun mennä

I Let You Go 2014, suom. Päivi Pouttu-Deliére ja Gummerus 2017, 418s. (ennakkokappale)

Tuntemani suru on niin fyysistä, että on mahdotonta ajatella, että olen vielä elossa ja että sydämeni jatkaa lyömistä, vaikka se on riistetty paikoiltaan. Haluan kiinnittää kuvan pojasta mieleeni, mutta kun suljen silmäni, en näe muuta kuin hänen ruumiinsa liikkumatta ja elottomana käsivarsillani. Annoin hänen mennä, enkä koskaan pysty antamaan itselleni anteeksi.


Annan heti alkuunsa hehkutusvaroituksen. Jos et ole sillä tuulella, että jaksaisit lukea kiihkeän innostunutta tunnevuodatusta, skippaa tämä. Jos taas etsit lukuvinkkiä mitä loistavimmasta romaanista, anna mennä.

Vuosi 2017 on vasta polkaistu käyntiin, ja jo nyt tuntuu siltä että tästä tulee oikea esikoiskirjallisuuden riemuvoitto. Clare Mackintosh liittyy kaartiin sysäten kilpailijansa ryminällä taaemmaksi. Annoin sinun mennä -romaanista pöhistiin paljon jo ennen sen ilmestymistä. Tarkalleen ottaen teos löytyy kirjakaupoista viikolla 5. Psykologinen laatutrilleri, sellaisella juonenkäänteellä, joka naksautti leukaluuni miltei sijoiltaan, miten tällaisesta edes osaa kertoa kun ei tiedä miten päin olisi.


Pääni tuntuu kevyeltä - olen suorastaan hysteerinen. Mitä oikein olen tekemässä? Minne olen matkalla? Mietin, tältäkö hulluksi tuleminen tuntuu, ja tajuan sitten, etten välitä siitä. Sillä ei ole mitään väliä.


Elämä on yksi hetki, tämä hetki, ja hetkeen sisältyy iäisyys. Hetken herpaantuminen, vain lapsen kädestä irtipäästäminen kohtalokkaalla hetkellä... Ja auto vie pienen elämän mennessään. Äidin hätä, tuska, syyllisyys. Miksi annoin hänen mennä? Maahan valuva veri, lapsen veri. Onnettomuuden aiheuttanut kuljettaja ei edes pysähdy, ei, hän jatkaa renkaat ulvoen matkaansa.

Ja Jenna, poikansa menettänyt naisenriekaile, kuori täynnä häpeää ja kipua, pakenee niin kauas kuin mahdollista, niin kauas kuin varat riittävät. Jenna vuokraa itselleen vetoisan mökin eristäytyäkseen muusta maailmasta. Hänellä on enää rannikko, meri ja kamera. Menneisyys, joka ottaa rajusti karkulaisen kiinni.

Toisaalla rikoskomisario Ray Stevens tutkii turhautuneena paikoillaan polkevaa rikostapausta, sillä rikoshan se taatusti on, onnettomuuspaikalta röyhkeästi pakeneminen. Parinaan hänellä puurtaa Kate, tuo vasta työssään aloittanut kiehtova nainen...


Annoin sinun mennä aloittaa rauhallisesti. Kirjailija tuudittaa lukijansa tyyneen, vain hivenen uhkaavaan tunnelmaan. Luinkin alkupuolen verkkaisesti, ehkä jopa haukotellen. Mutta sitten kun tapahtui se kohuttu juonenkäänne, sivut alkoivat kääntyä kuin itsestään. Ahmin teoksen viime yönä loppuun yöunistani tinkien. Millainen juonenkuljetus, millainen tarina! Sen, jonka mielestä jännityskirjallisuus ei voisi olla myös kaunokirjallisuutta, on ehdottomasti Mackintoshiin tutustuttava. Ja kaikkien muidenkin. Älkää päästäkö tätä kirjaa lukematta ohi!


Muistutan itselleni, että olen itse pedannut vuoteeni ja nyt minun täytyy maata siinä.


***

Kirjaan ovat hurahtaneet myös Leena Lumi, Elegia ja Maria.