tiistaina, tammikuuta 17, 2017

Clare Mackintosh; Annoin sinun mennä


I Let You Go 2014, suom. Päivi Pouttu-Deliére ja Gummerus 2017, 418s. (ennakkokappale)


Tuntemani suru on niin fyysistä, että on mahdotonta ajatella, että olen vielä elossa ja että sydämeni jatkaa lyömistä, vaikka se on riistetty paikoiltaan. Haluan kiinnittää kuvan pojasta mieleeni, mutta kun suljen silmäni, en näe muuta kuin hänen ruumiinsa liikkumatta ja elottomana käsivarsillani. Annoin hänen mennä, enkä koskaan pysty antamaan itselleni anteeksi.


Annan heti alkuunsa hehkutusvaroituksen. Jos et ole sillä tuulella, että jaksaisit lukea kiihkeän innostunutta tunnevuodatusta, skippaa tämä. Jos taas etsit lukuvinkkiä mitä loistavimmasta romaanista, anna mennä.

Vuosi 2017 on vasta polkaistu käyntiin, ja jo nyt tuntuu siltä että tästä tulee oikea esikoiskirjallisuuden riemuvoitto. Clare Mackintosh liittyy kaartiin sysäten kilpailijansa ryminällä taaemmaksi. Annoin sinun mennä -romaanista pöhistiin paljon jo ennen sen ilmestymistä. Tarkalleen ottaen teos löytyy kirjakaupoista viikolla 5. Psykologinen laatutrilleri, sellaisella juonenkäänteellä, joka naksautti leukaluuni miltei sijoiltaan, miten tällaisesta edes osaa kertoa kun ei tiedä miten päin olisi.


Pääni tuntuu kevyeltä - olen suorastaan hysteerinen. Mitä oikein olen tekemässä? Minne olen matkalla? Mietin, tältäkö hulluksi tuleminen tuntuu, ja tajuan sitten, etten välitä siitä. Sillä ei ole mitään väliä.


Elämä on yksi hetki, tämä hetki, ja hetkeen sisältyy iäisyys. Hetken herpaantuminen, vain lapsen kädestä irtipäästäminen kohtalokkaalla hetkellä... Ja auto vie pienen elämän mennessään. Äidin hätä, tuska, syyllisyys. Miksi annoin hänen mennä? Maahan valuva veri, lapsen veri. Onnettomuuden aiheuttanut kuljettaja ei edes pysähdy, ei, hän jatkaa renkaat ulvoen matkaansa.

Ja Jenna, poikansa menettänyt naisenriekaile, kuori täynnä häpeää ja kipua, pakenee niin kauas kuin mahdollista, niin kauas kuin varat riittävät. Jenna vuokraa itselleen vetoisan mökin eristäytyäkseen muusta maailmasta. Hänellä on enää rannikko, meri ja kamera. Menneisyys, joka ottaa rajusti karkulaisen kiinni.

Toisaalla rikoskomisario Ray Stevens tutkii turhautuneena paikoillaan polkevaa rikostapausta, sillä rikoshan se taatusti on, onnettomuuspaikalta röyhkeästi pakeneminen. Parinaan hänellä puurtaa Kate, tuo vasta työssään aloittanut kiehtova nainen...


Annoin sinun mennä aloittaa rauhallisesti. Kirjailija tuudittaa lukijansa tyyneen, vain hivenen uhkaavaan tunnelmaan. Luinkin alkupuolen verkkaisesti, ehkä jopa haukotellen. Mutta sitten kun tapahtui se kohuttu juonenkäänne, sivut alkoivat kääntyä kuin itsestään. Ahmin teoksen viime yönä loppuun yöunistani tinkien. Millainen juonenkuljetus, millainen tarina! Sen, jonka mielestä jännityskirjallisuus ei voisi olla myös kaunokirjallisuutta, on ehdottomasti Mackintoshiin tutustuttava. Ja kaikkien muidenkin. Älkää päästäkö tätä kirjaa lukematta ohi!


Muistutan itselleni, että olen itse pedannut vuoteeni ja nyt minun täytyy maata siinä.


***

Kirjaan ovat hurahtaneet myös Leena Lumi, Elegia ja Maria.


14 kommenttia:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Aina kannattaa hehkuttaa, jos on hehkutuksen aika ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ♥♥♥ Ja Mai, tämä on niin sinun juttusi!

      Poista
  2. Pistetäänpä tämäkin tämän vuoden kirjavinkkilistalle. Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Annika, olisin ollut syvästi pettynyt, jos et olisi nyt hehkuttanut:)

    Hienosti kirjoitettu ja tiedät tasan, mitä tarkoitan ja tuo loppuun valittu sitaatti vielä ihan nappiinsa.

    Tästä tulee myyntihitti, usko pois!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilemättä ja suurta suosiota kirjalle toivonkin - se on paikkansa trilleriparhaimmistossa ansainnut :) Niin meidän kirja!

      <3

      Poista
  4. Onpa mukava lukea, että sinäkin pidit - vaikka oikeastaan arvailinkin, että tämä on kyllä myös sun juttu!

    Minulle tuli tätä kirjaa lukiessani hirveä himo vuokrata mökki jostain rannikolta Walesista tai Skotlannista ja mennä sinne talvehtimaan - keskelle ei mitään. Kaipaan "luonnollista" irtiottoa, mutta koska se ei nyt "fyysisesti" onnistu, niin onneksi kirjojen siivellä kuitenkin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kyllä sie mun kirjamaun tunnet! Oletko muuten lukenut kirjailijan seuraavaa romaania englanniksi? Miekin ihastuin siihen mökkiin, ja voi, meri siinä... Tasapainottivat mukavasti piinaavaa tunnelmaa! <3

      Poista
    2. En ole vielä saanut sitä käsiini. Olen odotellut, että se vapautuu kirjastoon, kun en viitsi ostaa. Se on ollut yllättävän suosittu ja koko ajan lainassa. Nyt sitä on jo paikallakin, mutta ei tuossa lähikirjastossa. Varaan sen sinne, mutta en voi vielä kun on niin paljon kirjastolainoja ennestään lukematta. :D

      Poista
    3. Odottaminen on pepusta silti :D kerro mitä pidit, kun saat luettua <3

      Poista
  5. Hieno ja kirjan ansaitsema hehkutus! Pidin erityisesti tuosta alun rauhallisuudesta, jonka aikana ehti tutustua ja kiintyä henkilöihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, jälkeenpäin ajateltuna sen alun rauhallisuuden ymmärtää :) Olipas kyllä melkoinen tarina! <3

      Poista
  6. Todella hieno kirja. Yllättää loppuun asti!

    VastaaPoista
  7. Oli tässä kyllä hurjasti yllätyksiä, ja ihan erityisesti tykkäsin siitä, kuinka kirjailija vei lukijaa mukaan henkilöiden luuloihin ja harhoihin.
    Olipa onni että tartuin tähän, mulla tuppaa dekkarit usein jäämään huomiotta.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥