”Minä tiesin, minne hän oli kaipaamassa, ja annoin hänen mennä.”
Kun Laura, psykologi, tutustui Jimiin, tällä ei ollut kunnianhimoa eikä luottotietoja, vain ihmeellinen suu. Ja rikkinäinen menneisyys. Nyt miehen intohimo suuntautuu työhön. Ravintolan keittiössä Jimi työskentelee kuin tanssisi tai saalistaisi. Työtoverista tulee sydänystävä, Essi ja Jimi kertovat toisilleen kipeimmätkin salaisuutensa.
Poikkeava reitti kesäöisellä kotimatkalla johtaa Essin seikkailuihin, rasvaisiin baareihin, joissa pyörii epämääräistä joukkoa.
Kun Essi katoaa, Laura joutuu miettimään suhdettaan ihmiseen, joka ei merkitse hänelle mitään, mutta puolisolle liikaa. Psykologin koulutuksesta ei ole apua, kun oma aviomies on mennä päästään sekaisin – toisen naisen tähden.
Ei mikään perinteinen kolmiodraama, tämä Hassisen teos. Kirjailijasta sananen; hän on minulle täysin uusi tuttavuus, johon tosin olen lukemattomia kertoja törmännyt kirjaston palautettujen hyllyllä. Mielenkiintoinen taitaja, jonka ilmaisu on niin laajaa kuin tarkkanäköistäkin.
Tarina itsessään muodostuu vaihdellen Lauran ja Essin näkökulmien välillä. Mikään ei ole tässä kirjassa itsestään selvää, ja teoksen pääpaino onkin herätellä dramaattisia kysymyksiä siitä, mistä kaikessa lopulta on kyse. Essi etsii itseään ja Laura yrittää epätoivoisesti pitää perhettään koossa. Miespäähenkilö ei saa tarinassa puheenvuoroa, joten hänen aatoksensa jäävät nekin arvailujen varaan.
Pidin kirjasta paikoin paljonkin, loppua kohden jostain syystä imu hiipui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥