tiistaina, lokakuuta 05, 2010

Kristina Ohlsson; Nukketalo

Pisamainen pikkutyttö katoaa täpötäydestä junasta keskellä kirkasta päivää. Mahdollisia silminnäkijöitä on junallinen, mutta kukaan ei tunnu huomanneen, milloin tyttö on hävinnyt. Kaappaus vaikuttaa huoltajuuskiistalta, ja epäilyt kohdistuvat tytön isään. Samaan aikaan toisella puolella Ruotsia eräs nuori nainen piileskelee entistä elämänsä prinssiä. Hän tietää paremmin kuin hyvin, miksi tyttö on kadonnut.

Poliisitutkintaa ryhtyy johtamaan maineikas komisario Alex Recht oikeana kätenään kärkäs ylikonstaapeli Peter Rydh. Heille kullanarvoinen on analyytikko Fredrika Bergman, poliisiin töihin päätynyt lahjakas viulisti. Bergman joutuu tekemään hartiavoimin töitä, jotta tutkinta saadaan oikeille urille. Sitä ennen menetetään ihmishenki. Alkaa painajainen. Alkaa murhaajan takaa-ajo. Murhaajan, joka on häkellyttävän taitava. Murhaajan, joka ei tunne armoa.

Nukketalo on nuoren Kristina Ohlssonin (s. 1979) esikoisromaani. Ohlsson on Lähi-itään ja EU:n ulkopolitiikkaan erikoistunut politiikan tutkija, joka työskentelee turvallisuuspoliittisena analyytikkona Ruotsin poliisihallituksessa. Hän on kotoisin Kristianstadista mutta asuu nyttemmin Tukholmassa.

***

Tein haun uusista psykologisista jännityskirjoista ja mm. tämän teoksen listalta bongasin. Ei muuta kuin varausta kirjastosta tekemään. Hiukan kyllä petyin, kun romaanin käsiini sain, sen verran tylsältä kansi näytti. Sinnikkäänä tyttönä kannet kuitenkin avasin, ja jäin koukkuun ensi sivulta asti.

Myönnetään, että kirja on hyvin perinteinen dekkari. On henkilöhahmoja, joilla enemmän tai vähemmän ongelmia niin työyhteisössä kuin kotielämässäkin. On sarjamurhaaja, jonka uhrina tällä kertaa pienet lapset. On juonenkäänteitä ja yllätyksiä. Mutta on myös erittäin kypsä tarina. Jos kirjaa täytyisi yhdellä sanalla luonnehtia, sana olisi asiallinen. Ei kai tässä muuta kuin yhtymään takakannen tekstiin, joka menee näin:

"Täysiaikainen dekkariesikoinen."

1 kommentti:

♥ Kiitos kommentistasi! ♥