David Mitchell; Black Swan Green

David Mitchellin neljäs ja uusin romaani kuvaa 13-vuotiaan Jason Taylorin elämää Englannin maaseudulla vuonna 1982. Koulussa hän yrittää piilotella änkytystään kaikilta ja erityisesti koviksilta. Hän ihastuu poikatyttö Dawn Maddeniin, jonka silmät ovat ”tummaa hunajaa”. Vuoden aikana, vanhempien avioeron edetessä, Jason kokee ensimmäiset tupakat, suudelmat ja kuolemat. Mietteliäs ja salaa runoja kirjoittava Jason ajattelee asiat halki brutaalin rehellisesti. 

Mitchell luo nostalgisen tarkan ajankuvan 1980-luvun alun yksityiskohtineen. Adidas, c-kasetit ja videonauhurit ovat kovia juttuja, pipon pitäminen on homojen hommaa ja taustalla jännitystä ja pelkoa herättävät Falklandin sota ja mystisessä metsässä majailevat mustalaiset.

*** 


Edellisen luetun kirjan nimi oli Nostalgia, mutta tämä teos herätti minun nostalgiset tunteet. 80-luvulle siirryttäessä olin tosin vasta kaksivuotias, mutta vuosikymmenen loppupuoli on muistissa. Muistissa on myös koulukiusaaminen, joten samaistuin kirjan Jasoniin. Sillä erotuksella, että olen tyttö. Ja tyttöjen koulumaailma on ehkä aavistuksen lempeämpi, ainakaan fyysistä väkivaltaa ei käytetä samaan tyyliin, mitä pojat saavat kärsiä.

Jason yrittää tuskaisesti piilottaa puhevikaansa, ettei häntä leimattaisi "änkkäpojaksi", joka on suunnilleen yhtä vakava asia kuin kuolema. Koulun lisäksi romaani käsittelee Jasonin elämää yksityiskohtaisen tarkasti, sillä tarkkanäköisyydellä, jollaista voi löytyä vain kolmetoistavuotiaalta. Teos ei ole synkkä, vaan paikoin jopa hillittömän hauska. Arkisia tapahtumia maustavat Jasonin runolliset havainnot elämänmenosta.

Välillä minulle tuli kirjaa lukiessa olo, että tekstiä olisi voinut hiukan typistää. Siitä huolimatta teos oli lukukokemuksena "valovoimaisen kaunis" - kuten kansi lupaa, mutta myös koskettava ja niin ajatuksia kuin muistoja herättävä. Suosittelen.