tiistaina, helmikuuta 21, 2017

Eve Hietamies; Hammaskeiju



Otava 2017, 415s.
- Se on peruskoulu eikä mikään Harmageddon.


Kysyin eräässä fb:n kirjaryhmässä Eve Hietamiehen uuden ilmestyttyä, että saako nyt kiljua riemusta. Sain luvan ja annoin mennä. Ainakin ajatuksen tasolla. Sillä onhan tätä kirjaa hyvänen aika odotettu! Pasasen poikien kuulumisia, sitä miten Antilla ja Paavolla menee. Jotenkin Eve on onnistunut loihtimaan nämä fiktiiviset hahmot niin eläviksi, että heistä alkoi olla jo huolissaan. Miten siellä pärjätään? Että itseään saa suorastaan muistuttaa, etteivät Pasaset kuitenkaan (tietääkseni) voi kadulla vastaan tallustella.

Ja nyt yksinhuoltaja Antilla on varsinainen probleema. Paavon eskarivuosi on jäänyt taakse, pikkumies aloittaa koulunkäynnin. Siis koulun. Paavo. Miten poika tulee siellä pärjäämään? Kiusataanko häntä? Kaatuvatko kalapuikot pitkin lattioita, ja koko koulu tulee Paavolle nauramaan? Omat lapsuuden muistot eivät voi olla nousematta mieleen. Huolet. Kuten jokaiselle meistä vanhemmista, joiden penskat vain "heitetään susille" pärjäämään omillaan aivan uudenlaisessa maailmassa.


Olin alkanut miettiä, milloin Paavo itsekin alkaisi tajuta asioita. Minä aamuna se heräisi ja toteaisi, ettei esimerkiksi voileivän teko ole rakettitiedettä. Että otetaan leipäviipale, otetaan voita, yhdistetään.


Ekaluokkalainen on kuitenkin vasta seitsemänvuotias. Ja mikä vastuu kulkea yksin koulumatka, selvitä sen jälkeen yyh, niin hirveään iltapäiväkerhoon, kun iskä kuitenkin joutuu töissä käymään. Kommelluksia Hammaskeiju onkin pullollaan. Se naurattaa, itkettää, naurattaa jälleen.

Antin ongelmat eivät tietenkään rajoitu ihanan persoonalliseen Paavoon. Enni, tuo unelmien nainen on melkoisen haastava tapaus. Lisäksi lapsen tasolle jäänyt, miesmallin ulkonäön omaava velipoika Janne muuttaa väliaikaisesti Pasasille.


- Varo, ettet pissaa lattialle. Laita vetoketju kiinni ja pese kädet siinä lavuaarissa.
Kollega toisesta lehdestä sai sätkyn, kun kopista ei tullutkaan ulos pientä lasta vaan aikuinen mies. Tyyppi jäi monttu auki tuijottamaan.


Miten Antin oma jaksaminen kaiken keskellä? Voiko isäkin, jylhä suomalainen mies, murtua kun paineet kasvavat yli rajojen?


Kaikki tämä. Ja se, että kaikki tässä maailmassa oli muuttunut lasiksi ja toivoin vain, ettei se olisi samanlaista kuin auton tuulilasi. Jos särkyisi, menisi pyöreäreunaiseksi palasiksi eikä teräviksi sirpaleiksi, jotka voisivat osua myös muihin.


Hammaskeiju on teos, josta on äärettömän vaikea blogata. Se tulee tunnetasolla liian lähelle. Se on kirja, joka aiheutti itselleni pahimman lukijumin ikinä. Mikä tämän jälkeen tuntuu miltään? En voi kuin ihailla Even kykyä astua Antin nahkoihin, kirjoittaa kuin Mies isolla ämmällä. Minä. Niin. Rakastuin.

Kuulemmehan vielä Pasasten kuulumisia, joohan?


- Antti. Pojat ovat poikia. On näistä ennenkin selvitty. Koulun alkamisesta. On näistä jutuista ennenkin selvitty.


***

Kirjan on lukenut ainakin Mrs Eriksson.


14 kommenttia:

  1. Minulla on tämä kirjastosta varauksessa, ihanaa päästä taas Antin ja Paavon mukaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sulla on ihania hetkiä luvassa :)

      Poista
  2. Minulla on omassa hyllyssäni kaksi endimmäistä osaa, ja tämän aion ostaa itselleni äitienpäivälahjaksi! Oli muuten kotenkin huojentavaa lukea, että tämä on loistava. Koska ekat osat olivat niin hyviä, ovat odotukset tämän kolmosenkin kohdalla korkealla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, tämän kohdalla ei todella tarvitse pettyä! Ihana idea vähän säästellä lukunautintoa <3

      Poista
  3. Oi, minullakin on tämä varauksessa kirjastosta! Odotan malttamattoman sen saamista. Kirjastotätikin kehui kirjaa :).

    VastaaPoista
  4. Sytyttävä teksti sulta taas, Annika! Kirjankin aion lukea.

    VastaaPoista
  5. Sytyttävä teksti sulta taas, Annika! Kirjankin aion lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arja!! :) Ja todellakin, lue <3

      Poista
  6. Minäkin kuulun Pasasten faneihin. Kuuntelin Hammaskeijun äänikirjana. Aivan mielettömän hyvä kirja! Kylläpä samaistumispintaa riitti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä riitti! Meinasi itku tulla viimeisen sivun jälkeen... Ah, mikä lukuelämys <3

      Poista
  7. Itselläni tämä oli kännykässä äänikirjana. Kävelylenkit menivät Pasasten seurassa. Vastaantulijat taisivat hieman kummastella, kun välillä nauroin ääneen ja toisinaan piti sitten pyyhkiä kyyneliä takinhihaan.

    VastaaPoista
  8. Ihana, koskettava, itkettävä, naurettava...

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥