maanantaina, syyskuuta 12, 2011

Terveisiä vauvahuuruista

Viimeksi luin tähän tahtiin kirjoja ala-asteella, ellei sitten oteta lukuun "isojen" poikieni vauva-aikaa. Joitain blogin aiheeseen liittyviä muistoja ajattelin tänne kirjata, etteivät päivät aivan sumuun hukkuisi.

En ihan kokonaan lukulasejani ole jättänyt kirjahyllyyn pölyttymään. Vauvan ensimmäisinä viikkoina luin paljon äitiyteen liittyviä runoja, psalmeja sekä Piia Haaralan kirjoittaman kirjan nimeltä Vauvan varjo - kokemuksia synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. Kirja käsittelee nimensä mukaisesti synnytysmasennusta eri äitien kertomusten kautta. Kokemukset olivat rehellisen riipivää luettavaa ja sain niistä myös vertaistukea. Vaikken tämän synnytyksen jälkeen ko. sairauteen sairastunutkaan, oli mieli alkuvaiheessa alakuloinen.

Kokonaisen romaaninkin sain luetuksi -jee- vaikkakin se oli Eve Hietamiehen Yösyöttö, siis jo kertaalleen luettu. Uusinta kierros ei haitannut, koska teksti oli tälläkin lukukerralla aivan mainiota. Tästäkin kirjasta sain vertaistukea, vaikken onneksi yksinhuoltajan elämään, vaan vauva-arkeen ylipäätään. Kirjaa luin hyvin pienissä pätkissä ja se tarjosi monet hyvät naurut.

Elokuvia olen imetyksen lomassa katsellut itselleni epätyypillisen paljon.

Tässä muutama

Ei leffaversiona aivan yhtä sykähdyttävä kuin kirjana. Johtuu siitä, että kirja oli mielestäni huippu. Elokuva kuitenkin kaunista katseltavaa ja päähenkilövalinnat mielestäni oivalliset.

Ihanan värikäs ja väkivallaton koko perheen leffa, jonka musiikeista nautti perheen pieninkin. Takuuvarma hyväntuulen tuoja.



Myös tämä elokuva on tehty kirjasta, vieläpä kerronnaltaan erittäin loistavasta sellaisesta. Minulla on tapana katsoa hyvien kirjojen leffaversiot ja yleensä kirja hakkaa elokuvan mennen tullen. Tällä kertaa en ole asiasta varma. Elokuva oli visuaalisesti mahtava ja muutenkin koskettava. Tätä voisi suositella, vaikkei aivan uutuus olekaan.


Aww, sokerina pohjalla suosikkini pitkään aikaan. Ei kannata missata! Elokuvassa oli pitkälti sama tunnelma kuin yhdessä lempparileffassani, The Villagessa. Tapahtumapaikkana syrjäinen kylä, jota ympäröi niin metsä, kuin asukkaita otteessaan pitävä uhka. Visuaalisesti pätkä miellytti silmää ja piti jännityksessä.

Suloinen pikkuiseni kutsuu. Palailen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi! ♥