Tom Bryce tekee vain sen, mitä kuka tahansa kunnon ihminen tekisi. Palauttaakseen junaan unohtuneen CD-levyn omistajalleen, hän yrittää selvittää tämän henkilöllisyyttä tutkimalla levyn sisältöä. Tahtomattaan hänestä tulee raa’an murhan todistaja. Hänen perhettään uhataan hirveällä kostolla, jos hän kertoo poliisille näkemästään. Vaimonsa rohkaisemana Tom kuitenkin uskaltautuu antamaan lausunnon rikosylikomisario Roy Gracen johtamalle tutkimusryhmälle. Tämän jälkeen Brycen perheen murha onkin enää toteuttamista vailla.
Brycen perheen murhasta on tarkoitus tehdä myös kammottavaa viihdettä. Kellien ja Tomin tappovideota mainostetaan jo internetissä. Webbisivulta kuolema katsoo kohti.
Kirja jatkaa Peter Jamesin rikosylikomisario Roy Grace -dekkarisarjaa ja on, jos mahdollista, vielä edeltäjäänsäkin hyytävämpi. Omien demoniensa riivaama rikosylikomisario on vastatusten kylmäveristen rikollisten kanssa, joille jokainen murha on uusi mahdollisuus tehdä rahaa perverssissä viihdebisneksessä.
***
Jamesin esikoisteoksen jälkeen ei tullut "pakko saada lisää" -fiilistä, päinvastoin. En oikein innostunut päähenkilö Roy Gracen persoonasta, en kirjailijan kerronnasta enkä juonen kehittelystä. Tarkoitus oli lukea järkälemäinen ja synkeää ulkomuotoa kantava brittidekkari ikään kuin välipalaksi varauksia odotellessa, kun sen olin joskus lainanneeksi tullut.
No, tällä kertaa kirja alkoin alusta asti kantaa huomattavasti paremmin, kuin Kuoleman kanssa ei kujeilla -teos. Osittain vaikutti varmasti sekin, että henkilökaarti oli jo ennestään tutuksi tullutta, ja toisaalta tässä lukijalle ei paljasteltu liikoja siitä, mitä tuleman pitää.
Jamesin teoksia on luonnehdittu hyytäviksi ja kuivalla huumorilla maustetuiksi. Minusta juoni ei ollut liian ahdistava, ja huumorista tykkäsin kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥