Minut kihlattiin kehdossa.Tätä Layla ajatteli unessaan viimeiseksi. Hän havahtui hääpäivän jälkeisenä aamuna aviomiehensä Muratin liikkeisiin. Tämä sytytti valot ja käski Laylan nousta patjalta.
Layla totteli miestään, kuten kunnon kurdivaimon tulee. Hän vilkaisi klaanin luvatta rakentaman gecekondun ikkunasta ulos. Siellä liehuivat punainen, keltainen ja vihreä. Gülistan-äiti oli häitten kunniaksi ripustanut kerrostalojen väliselle pyykkinarulle valmiiksi kuivia huiveja. Punainen, keltainen ja vihreä olivat kurdikansan värit.
Häävieraat olivat syöneet notkuvat pöydät börekejä, dolmia, köftejä ja yufkaa, ohutta leipää. Ne levittivät juhlan tuoksua arkeen saakka.
Minut kihlattiin kehdossa. Valmistauduin viisitoista vuotta miehelleni ja hän valmistautui minulle.
***
Layla edustaa samaa sarjaa kuin Sofi Oksasen Puhdistus ja Herbjørg Wassmon Lasi maitoa, kiitos.
(hitsi, kursiivi sekosi. yrittäkää kestää, minulla ei ole aikaa alkaa mokoman kanssa tapella :)
Teoksessa käsitellään siis ihmiskauppaa kaikessa lohduttomuudessaan. Tarina on todella karu ja mietin sitä lukiessani, että uskallapas Tervo vielä surullinen loppu kirjoittaa... Vaikka kirja piti sisällään yllättävänkin paljon henkilöhahmoja, päähenkilöt tulivat lukijaa lähelle. Riipaisevan lähelle.
Romaani alleviivaa vanhaa totuutta; ei ole helppoa olla nainen lähi-idässä eikä varsinkaan kuulua kurdiklaaniin. Paremman elämän toivossa (tai ainakin toivossa säilyä hengissä) lähdetään/paetaan pohjoiseen, Suomeen saakka, ja toisten ahdingostahan löytyy aina hyötykäyttäjiä...
Kirjan toisena aiheena on vanhemmuus ja se, mitä lastensa eteen on valmis tekemään. Teoksen Helena on traaginen hahmo, kuten kirjan muutkin naiset. Mutta eipä tässä miehilläkään hyvin mene. Loppuen lopuksi mikään ei ole mustavalkoista ja siitä plussaa. Tervon ajatusmaailma poikkeaa pitkälti omastani, ja välillä ylitiöpäinen karuus häiritsi. Toisaalta taas huumorin pilkahduksiakin löytyy, ainakin romskun alkupuolelta.
Hiukan kaksijakoiset fiilikset tästä jäi, mutta ainakin kirja oli todella mukaansatempaava ja koskettava.
Minä taas olen tosi huono lukemaan tällaisia kirjoja. Minulle tulee herkästi paha mieli, enkä oikeastaan pidä koskettavista, karuista tarinoista. No, jotain Torey Haydenia ja Jodi Picoultia olen minäkin lukenut, mutta takakannen tekstin perusteella tämä Layla jää minulta väliin.
VastaaPoistaEn minäkään tykkää tällaisia lukea kuin silloin tällöin. Ja jos herkästi pahoittaa mielensä, kannattaa kyllä jättää Layla väliin. Jodi Picoult on hyvä!
VastaaPoistaViitaten muuten siihen kommenttiin, jonka vieraskirjaasi jätin; mulla menee nykyään päin vastoin kuin sinulla; selaan kotona uutuuskirjalistoja ja lainaan kirjastosta miltei pelkästään varauksia. Kirjastossa käydessä on aina sen verran "kiire", etten ehdi jäädä miettimään mitä lukisin. Se Vera-sarja on varmasti tutustumisen arvoinen! :)