Harlan Coben; Saalistaja

Missing you 2014, suom. Salla-Maria Mölsä ja Minerva 2015, 489s.

Tuntui hyvältä antaa asian olla. Noin kahdenkymmenen minuutin ajan. 

Amerikkalainen, suursuosiota nauttiva Harlan Coben on minulle vaikeasti määriteltävä kirjailija. Olen lukenut häneltä aivan loistavia teoksia. Olen lukenut jotain keskinkertaista. Yhden romaanin jätin kesken, koska se vaikutti niin huonolta. Tämä uusin, netissä rakkautta etsiviä uhreja järkyttävästi kohteleva Saalistaja sijoittuu ensiksi mainittuun ryhmään. Onneksi. Vaikka pyörittelin silmiäni stereotypisille henkilöhahmoille, ja toisinaan Cobenin huumorikin haukotutti, pidin tästä kirjasta. Tarinasta. Aivan erityisesti loppuratkaisusta.

Nettideitit ovat nykypäivää, arkea, ainakin kun katselee sinkkuystävien elämänmenoa (tai muistelee omaa menneisyyttään). Jännäreissäkin vastaavaa toimintaa on havaittavissa kasvavassa määrin, mutta vielä aihe ei ole loppuun kaluttu. Coben astuu askeleen vielä pidemmälle, luo nettipedon taakse järjestäytyneen rikollisuuden, jossa varomattomat ihmisparat joutuvat mm. elävältä haudatuiksi.

Kirja astuttaa meidät Kat-nimisen rikosetsivän kenkiin. Kat päätyy deittisivustolle, jolta löytää vuosikaudet sitten kadonneen kihlattunsa valokuvan. Jeffkin on netissä, etsimässä uutta rakkautta, mutta miksi hän ei näytä tunnistavan eksäänsä? Juontavatko jäljet Katin murhattuun isään, joka luonnollisesti, oli poliisi hänkin?

Homma menee vielä mutkikkaammaksi, kun 19-vuotias teinipoika tulee Katia tapaamaan suuressa hädässä; pojan äiti on kadonnut tuntemattoman nettideitin matkaan. Salaperäisen miekkosen kuvasta katsovat kasvot kuuluvat Katin eksälle. Onko Jeffistä tullut kaappari vai jotain vieläkin pahempaa?

Minusta tarina olisi kantanut vallan mainiosti ilman ns. sivujuonta Katin isän murhasta. Näin kirjasta olisi raivaantunut sivutilaa sille kiinnostavammalle osiolle; ihmisille, jotka etsivät rakkautta. Ja jotka tästä täysin normaalista tarpeestaan saavat maksaa karmean hinnan.

Saalistaja lukeutuu ehdottomasti Cobenin parhaimmistoon, ja on hyvällä tavalla sukupuoleton; tätä voi suositella sekä mies-, että naislukijoille,


Profiileilla ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sen sijaan, että ne olisivat kuvailleet henkilöä sellaisena kuin tämä oikeasti oli, ne kertoivat siitä, mitä henkilö luuli olevansa tai mitä hän halusi potentiaalisten kumppaneiden ajattelevan hänestä - tai todennäköisemmin (paikka oli selkeästi psykiatrien aarreaitta) profiilit kuvasivat vain sitä, mitä kirjoittaja toivoi olevansa.


Teoksen on lukenut ainakin Mummo matkalla