Nyt on syksy, ja kultaiset linnut
lentävät kaikki kotiin sinisen veden yli;
rannalla istuen tuijotan syksyn koruja,
ja hyvästely humisee puissa.
Hyvästely on suuri, ero edessä,
mutta jälleennäkeminen on varma.
Siksi uni on kevyt, kun nukahdan, käsi pään alla.
Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljaina jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.
---
Niin vähästä en särje vielä sydäntäni.
Puhaltakoon vastoinkäymiset ympärilläni niinkuin
kylmät viimat.
Olen itse myötäkäyminen. Otsallani on kirjoitettuna:
aurinko ei voi itkeä hetkeäkään.
Se, joka tahtoo tappaa auringon, ojentakoon aseensa,
hän näkee väkevämpänsä.
Ihanat runot Edith Södergranilta, ihanat kuvat Sanna Väyryseltä ♥ ♥ ♥
Aivan kultaa ovat nämäkin Edithin runot. Syksyn kultaiset linnut taitaa olla minulla Lumikarpalossa. Se on Runoja -kirjassa Vaarallisia unia vastasivulla.
VastaaPoistaKiva, että sinäkin alat liehuttaa runouden lippua. Se tuo blogiin tunnmelmaa ja kerrankin jotain kerrotaan lyhyesti;-)
Runo on ehkä maailman täydellisin sanallinen ilmaisumuoto...
Hienot kuvat. Huomaat kohta, että runoja löytyy, mutta löydäppä niihin edes jotenkin sopiva kuvitus...
♥
Sehän mulla on ollut, että runoja löytyy, muttei kuvia. Onneksi ystävät "lainaa", itse kun en vieläkään ole saanut kunnon kameraa.
VastaaPoistaSödergranilla on niin paljon hyviä runoja, että varmasti näitä postauksia teen jatkossakin. Tässä ei vielä ollut suurimmat suosikkini :)
Nyt kun Tabermannista tuli puhetta, täytyykin muistaa kirjastosta ottaa joku herran teos.
Aivan upeita runoja! Tuon viimeisen jaoin facebookissa kun oli niin hieno.
VastaaPoistaIhanaa, Elma! Jos kirjailija ei ole sulle tuttu, ota ihmeessä kirjastosta mukaan! Nämä ei vielä edes olleet Edithin parhaita, valitsin lähinnä lyhyimpiä :)
VastaaPoista