Jojo Moyes; Kerro minulle jotain hyvää

Me Before You 2012, suom. Heli Naski ja Gummerus 2015, 475s.

Pahinta henkilökohtaisen avustajan työssä ei ole se, mitä luulisi. Pahinta ei ole nosteleminen ja peseminen, lääkkeet ja puhdistuspyyhkeet ja lievä, mutta kuitenkin aina erottuva desinfiointiaineen tuoksu. Eikä ei edes se, että useimmat ihmiset arvelevat henkilökohtaisen avustajan päätyneen työhönsä vain siksi, ettei hänen älynsä riitä mihinkään muuhun. Pahinta on, että kun viettää kaiket päivät todella lähellä toista, ei pääse pakoon hänen mielialojaan. Tai omiaan. 

Missä: Englantilaisessa pikkukaupungissa, jota hallitsee turistien rakastama linna.

Miksi: Menee jo toistoksi, mutta ihan vain siksi, että kirjaa on niin runsaasti kehuttu. Olen itsekin toiminut henkilökohtaisena avustajana, joskin täysin toisenlaisissa, epäromanttisissa merkeissä, joten aihe vaikutti sympaattiselta. Kiintoisalta. Jotenkin tuoreelta.

Stoori: "Kerro minulle jotain hyvää", pyytää ennen superaktiivista elämää viettänyt, rikas poikamies, joka sittemmin neliraajahalvautui, omalta henkilökohtaiselta avustajaltaan Louisalta. Ja Louisahan kertoo, tekee kaikkensa piristääkseen kivuliasta ja masentunutta hoidettavaansa, äreää ja naljailuun taipuvaista Williä.

Louisa, joka joutuu tarinan alkaessa työttömäksi, Louisa, joka on jumittunut pikkukaupunkielämään, omaan elämäänsä. Ja nyt räväkkäsuiselle Louisalle tarjoutuu mahdollisuus näyttää taitonsa - henkilökohtaisena avustajana. Ei mikään unelmien työpaikka. Varsinkin kun Will on mitä on. Ylimielinen, raivostuttava, ihana.

Aikansa totuteltuaan Louisa ottaa elämäntehtäväkseen Willin elämänhalun herättämisen. Tietysti kuvioihin astuu myös rakkaus, mutta enemmän teos nojaa näiden kahden väliseen ystävyyteen. Kirja on myös eräänlainen kasvutarina.

Kenelle: Sokerihumalaa pelkäävien rakkausromaanien ystäville. Käänteisesti, teos ei siis vaivuta karkkikänniin, vaan käsittelee aihetta maltillisesti. Silti pilke silmäkulmassa, paikoin (minusta) liiankin kevyeksi hiipuen.

Tunnelma: Leikkisän vakava, hymyilyttävän surullinen, tummasävyisen romanttinen.

Plussat: Jojo Moyesin teos on huikean koukuttava aivan alusta alkaen. Se viettelee mukaansa, rakastuttaa päähenkilöihin, hurmaa itse tarinalla. Takakannen mukaan kyseessä on "aseistariisuvan liikuttava rakkaustarina". Totta. Kehuin Mutta minä rakastan sinua -romaania johtuen sen epätäydellisistä henkilöhahmoista, mutta Moyes pistää vielä paremmaksi. Kuinka rakastaa neliraajahalvautunutta miestä. Kuinka rakastaa naista, kun voi liikuttaa vain hiukan toista kättään.

Miinukset: Miinusta tulee eräästä asiasta, jota en voi mitenkään tässä spoilaamatta paljastaa. Sori! Mainittakoon myös tarinan rakkaussuhteen varovaisuus, olisin kaivannut Jojolta vähän enemmän potkua ja rohkeutta itse asiaan.

Toisaalla: Kirjasta on blogattu kiitettävissä määrin heti sen ilmestymisen jälkeen.

Yleistä: Mutta hei, minä rakastan tätä teosta!

Uskon oikeaan ja väärään, vaikka se näkemys ei olekaan muodissa.