Lene Kaaberbøl, Agnete Friis; Poika matkalaukussa

Drengen/Kufferten 2008, suom. Aino Ahonen ja Siltala 2013, 339s.

Lopulta tuli aina se hetki jolloin he tajusivat. Jotkut yrittivät paeta, tai kirkua ja anoa ja vedota. Toiset taas luovuttivat. Aina tuli kuitenkin se hetki jolloin he tajusivat. ettei todellisuus ollutkaan sellainen kuin he olivat kuvitelleet.

Hyvänen aika! Viime ajat ovat olleet yhtä jännärifriikin hemmottelua, ilotulitusta ja korkealentoa, jota Poika matkalaukussa ei katkaissut. Todellakaan. Teos on hiertänyt alitajunnassani jo pitkään lukuvuoroaan kerjäten, kunnes en jaksanut enää vastustaa keltaisen unelman lumovoimaa.

Kyse on kahden tanskalaisen lastenkirjailijan, Lene Kaaberbølin ja Agnete Friisin yhteistuotoksesta, joka hipoo niin juoneltaan kuin kerronnaltaan neroutta. Suotta ei takakannessa ELLE hehkuta: "Varoitus! Jos avaat tämän kirjan, elämäsi pysähtyy hetkeksi."

Kaikki alkaa siitä kun Nina, Punaisen Ristin sairaanhoitaja, adrenaliininarkkari Nina saa ystävältään Karinilta hätäisen soiton. Vanha ystävä pyytää Ninaa hakemaan rautatieaseman säilöstä matkalaukun, huolehtimaan parhaan kykynsä mukaan lopusta. Nina suostuu pyyntöön ja kauhukseen löytää laukusta pikkuisen, huumatun poikalapsen.

Pienten poikien äidin sydän heittää volttia jo tässä vaiheessa, ja kirjailijapari sen kun lisää kierroksia sivu sivun jälkeen. Toisaalla seuraamme Ninan pakojuoksua tuntemattoman pikkuisen kanssa tuntematonta vihollista karkuun, toisaalla saamme kurkistaa lapsen äidin hätään. Ja hätä on tietysti mitä mittavin; oma lapsi on hävinnyt kuin tuhka tuuleen.

Kirjassa on runsaasti koukkuja sekä koko tunnekirjon herättäviä tapahtumia. Ninan kanssa lukija puhkuu vihaa kaikenlaisia hyväksikäyttäjiä kohtaan, tuntee hätää ja suojelunhalua riiston kohteisiin. Nina onkin teoksen varsinainen tapaus. Traumaattinen hänkin, kuten monet viime aikaiset fiktiiviset tuttavuuteni. Mutta Ninasta löytyy munaa enemmän kuin monesta miehestä. Hän välittää aidosti. Hän välittää liiallisuuden rajoille saakka:

Hän yritti joka ikinen päivä opetella suhtautumaan maailmaa hieman välinpitämättömämmin. Tai ei ehkä välinpitämättömästi, mutta osallistuminen olisi saanut mielellään olla sopivan sivistynyttä, sellaista jonka hän voisi karistaa harteiltaan tullessaan kotiin... Juuri nyt hän tunsi kuitenkin olevansa hillitön kuin kettutyttö, kovaääninen ja palavakatseinen. Epätoivoinen. Hänellä oli onneksi hyviäkin jaksoja, mutta joka kerta kun hän uskoi rauhan kestävän, tuli joku Natasja ja Rina, tai Zaide tai Li Hua, ja kaikki oli taas pilalla ja todellisuus raastoi hänen ihoaan kuin hiekkapaperi.

Tanskalainen kirjallisuus on osaltani jäänyt miltei täysin paitsioon. Ilokseni voin todeta koukuttuneeni nyt  yhteen tanskalaiseen sarjaan, onhan Nina Borgille tulossa jatkoa. Poika matkalaukussa oli vasta alkusoittoa, sen lupaa teoksen viimeisin ja terävin koukku...


Oli helppoa olla hyvä äiti, kun lapset olivat sairaana. Kaikki muu oli paljon hankalampaa.

***

Teoksen ovat lukeneet ainakin:
Leena Lumi
Kirjasähkökäyrä
Kirjakirppu