Audrey Magee; Sopimus

The Undertaking 2013, suom. Heli Naski ja Atena 2015, 332s. (ennakkokappale)

"Sinä et myönnä tosiasioita."
"Tosiasioita? Tosiasia on, että minä kuolen nälkään ja palellun hengiltä tuhansien kilometrien päässä kotoa. Minkä tähden? Suuremman, vahvemman Saksan, joka on vapaa kommunistijuutalaisista. Siinä tosiasiat. Siksi olen täällä. Miksi sinä olet täällä, Faustmann?"
"Ei saatana aavistustakaan."

Ensinnäkin täysin kirjaan liittymätön tokaisu; olin ajatellut pyhittää viime viikon rästibloggauksille, mutta sitten taannuinkin yllättäen jälleen lapseksi. Olen nimittäin totaalisen hurahtanut Hay Day -nimiseen farmipeliin. Jos tahdotte säilyttää lukuaikanne, älkää ikinä aloittako moista. Ihan vain ystävällisenä varoituksen sanana heinäkoukussa riippuvalta. :)

Mutta itse teokseen. Odotin kirjaa niin kovasti, että vaikka havaitsin julkaisupäivän silloin olevan vielä hamaassa tulevaisuudessa, en malttanut olla korkkaamatta Sopimusta heti kun se postilaatikkoon kolahti. Toinen maailmansota on toki hivenen loppuunkaluttu aihe, vai onko?

Irlantilaisen Audrey Mageen teos on järkyttävän magee (anteeksi, en voinut vastustaa kiusausta)! Se on jotenkin tuore, arkinen, realistinen, raju, ruma. Ja kuitenkin pohjavireeltään rakkauden värittämä. Kuvitellun rakkauden, joka kantaa kahta toisilleen vierasta ihmistä läpi hirvittävien olosuhteiden.

"Me olemme helvetissä, Weiss."
"Täällä on saatana liian kylmä helvetiksi."

Sillä vieraitahan Peter Faber ja Katharina Spinell toisilleen ovat, vaikka menevätkin naimisiin keskenään. Järjestely, joka kuulostaa nykysuomalaisesta keskiaikaiselta, oli ilmeisesti siihen maailmanaikaan ihan normaalia ja kylmän laskelmoitua. Peter pääsisi rintamalta aviossa ollessaan lomailemaan, Katharina taas saisi nauttia mahdollisesta leskeneläkkeestä, mikäli puoliso sodassa kaatuisi.

Mutta vaikka olosuhteet ovat nämä, kuitenkin rakkaus leimahtaa ilmi liekkeihin sinä lyhyenä aikana, jonka nämä kaksi saavat jakaa. Sitten Peter palaa jäätäviin olosuhteisiin rintamalle, Katharina taas muuttaa vanhempineen juutalaisilta pöllittyyn loistoasuntoon. Molemmat elävät romaanin alkuvaiheessa kuvitteellisen Suur-Saksan kuplassa, tulevaisuus tulee olemaan mahtava, kunhan vain juutalaiset sun muut ali-ihmiset ovat maailmankartalta raivattu.

Realismi iskee kuitenkin molempia kasvoille mitä raaimmalla tavalla. Kun ihanteet sortuvat, muisto toisesta siellä jossain auttaa jaksamaan. Mutta kestääkö edes rakkaus kaikkea?

"Tämä on naurettavaa", Faber sanoi. "Ei täällä ole mitään elävää."
"Paitsi me."
"Me olemme puoliksi kuolleita."
"Tai puoliksi eläviä."

Sopimus on napakka, dialogeilla vahvasti pelaava kertomus tavallisista ihmiskohtaloista ylempien pelinappuloina. Se on mahtava, se on ahdistava, ja varsinkin loppuratkaisu sai ainakin minut (melkein) kirkumaan. Ai miksikö? Lukekaa teos niin tiedätte. Se kannattaa.

Toisaalla krjasta ovat postanneet ainakin

Katja
Leena Lumi
Kirsi
Ulla
Nanna
Villis