keskiviikkona, huhtikuuta 03, 2013

Johanna Holmström; Itämaa


Asfaltsänglar 2013, Suom. Tuula Kojo, Kustannusosakeyhtiö Otava 2013, 333s.

Heitä kutsuttiin asfalttienkeleiksi, mutta eivät he mitään enkeleitä olleet, vaan langenneita tyttöjä, jotka pirstoivat itsensä ja kaipuunsa pitkin katuja. He olivat kalmoja jo ennen kuin osuivat maahan. He kuljeksivat ympäriinsä kuin kuori, ehkä kuukausikaupalla, valmiiksi kuolleina. Tietämättä sitä itse.

Leila ja Samira. Sisarukset, joille elämä ei ole antanut kaikkein helpoimpia kortteja. Onhan heidän isänsä maallistunut maahanmuuttaja, äiti taas muslimiksi kääntynyt suomenruotsalainen. Yritä siinä sitten elää nuoruutta. Löytää paikkaasi yläastehelvetissä, jossa on vaarana joutua silmätikuksi jo siitä, ettei olkapäällä keiku Miu Miu, Gucci tai Guess. Leila on siirtynyt yläasteelle ristiriitaisin tuntein. Hänen lapsuudensystävänsä, peroksiblondi Linda, jolle Britney Spears on kaikki kaikessa, sulkee Leilan tylysti ringin ulkopuolelle. Sinne Leila jää, vetäen suojakseen vain hupun väkivaltaa ja syrjintää vastaan. Kotonakaan ei mene hyvin. Isosisko Samira on yrittänyt pyristellä irti fanaattisesti islamiin suhtautuvan äidin otteesta muuttamalla omaan asuntoon. Mutta hän itsekin tietää elävänsä kuin jatkoajalla. Koska astalttienkelin kohtalo on myös Samiran kohtalo.

Jo kirjan alussa käy ilmi, että Samira makaa sairaalassa koomassa. Lyhyeksi on jäänyt hänen vapaustaistelunsa. Leilalle selviää vasta jälkeen päin mitä isosiskolle lopulta tapahtui. Samira ehti saada maistiaisia siitä, millaista on elää kuin suomalainen nainen, mutta hirvittävällä hinnalla. Kun Samira ja hänen "musuystävänsä" Jasmina lähtivät valloittamaan maailmaa lyhyissä hameissa, ainainen pelko silmissään, he tiesivät jo valmiiksi mille tielle lähtivät. Se on tuhon tie. Mutta myös sodan.

- Mutta Samira. Ystäväiseni. Miksi luulet, että sitä sanotaan sotamaalaukseksi? Jokainen totaalitaarinen valtio on kieltänyt meikkaamisen ja yrittänyt sanella, miten naisten tulee pukeutua. Hameet ylös, housut alas, peitä itsesi, pese naamasi, maalaa vain paksummin, ansaitset sen... Afganistanissa talibanit ampuivat naisia, jos nämä rohkenevat yksin ulos kadulle mennäkseen lääkäriin. Aseistautumattomia naisia. Naisenruumis on itsessään ase.

Kun rakas isosisko kieltäytyy enää heräämästä, jää Leila oman onnensa nojaan. Toki hänellä on parkour-porukka, ja niin. Linda. Koulukiusaaja Linda, joka saa pian huomata, miten huojuva on yläasteikäisten arvoasteikko. Pienikin moka riittää romahduttamaan taiten rakennetun imagon, jäljelle jää vain tuhriintunut meikki ja mustelmat. Kuitenkaan Leila ei jätä Lindaa, koska tuntee liian vahvasti. Leila yrittää seurata Samiran jalanjälkiä, mutta äiti kiristää hihnaa. Äiti, joka niin mielellään solmisi kurittoman tyttärensä päähänsä hijabin. Koska on jo tarpeeksi suuri häpeä se, mitä Samira teki erään skinijengin jäsenen kanssa...

Luin helsinkiläisen Johanna Holmströmin Itämaata kuin huiminta jännäriä. Anja Snellmannin Parvekejumalat viskasi minut aikoinaan muslimityttöjen tiukasti vartioituun maailmaan ja sinne jäin janoamaan lisää. Siinä missä Parvekejumalien päähenkilön elämännälkä nostatti lukijan tunteet pintaan, teki Itämaa saman vieläkin riipivämmin. Jotenkin koin lukevani Snellmannin kirjalle jatkoa, vaikka tarina on tietysti eri. Ja kuitenkin se on sama. Sama kohtalo näillä hunnun vainoamilla tyttärillä, jotka Itämaassa löytävät myös kankaan takaa turvan.

Holmström kuljettaa tarinaa napakalla otteella. Kirja tulee vahvasti tykö, siitä voi tuntea huulikiillon ja teinihien tuoksun, mutta myös kalman ja pelon. Jokin paha ajaa teoksen naisia takaa, hengittää niskaan ja patistaa lukijaa kääntämään sivuja tiheään tahtiin. Viimeisen kappaleen jälkeen tunnelma ei kuitenkaan ole yhtä lohduton kuin Parvekejumalissa.

Tämä lukija on  myyty!


Ps. Tässä maailmassa on jo ihan tarpeeksi alastomia vartaloita. Minun kroppaani ei tarvitse nähdä.

Kirja on löydetty ainakin Kirjasfäärissä. Kokeilkaa muutkin!

25 kommenttia:

  1. Minulla tämä odottelee myös kirjapinossa. Varovasti lukaisin jo alkua ja vaikutti lupaavalta. Nyt kiinnostus kasvoi lisää. Pitänee lukea tämä ihan pian. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuutar, suosittelen! Tarina vain kasvaa sivumäärän myötä :)

      Poista
  2. Tämän lukemista odotellessa! Yksi kevään kiinnostavimpia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, ehdottomasti tässä on yksi kevään helmistä!

      Poista
  3. Sait innostumaan! Taidankin laittaa samantien varaukseen kirjastosta :)

    VastaaPoista
  4. Hyvä huomata, että pidit tästä näin kovasti. Minä nimittäin ihastuin Holmströmin edelliseen, pelottavatunnelmaiseen Camera Obscuraan. Itämaasta on kirjoitettu niin hyvin, että kirja alkaa kiinnostaa koko ajan enemmän ja enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Camera Obscura on siirretty välittömästi lukulistalle :) Ellen aivan väärin muista, vertasit sitä arviossasi Korkea-Ahon Tummempaa tuolla puolen -kirjaan. Jo silloin heräsi mielenkiinto, ja nyt kun kirjailija hyväksi havaittu, uskallan novellikokoelmaan tarttua.

      Lue ihmeessä tämä!

      Poista
  5. Minuakin tämä kiinnostaa kovasti (samoin kuin Katjan mainitsema Holmströmin edellinen teos, jonka aion etenkin lukea). Itämaata ennen minun pitäisi kyllä lukea eräs vanhempi (hih, pari vuotta sitten ilmestynyt) teos joka liikkuu hieman samassa aihepiirissä, Jari Tervon Layla (joka minulla taitaa olla lainassa jo kolmatta kertaa, ja eräpäivä lähestyy nyt uhkaavasti...).

    Positiivisella tavalla kiinnostavaa, että koit tämän erilaiseksi ja riipaisevammaksi kirjaksi kuin Snellmanin Parvekejumalat. Minulla on lukijana hieman ristiriitainen suhde Snellmaniin, hänellä on kirjoja joita ihaileen hautaan saakka, ja toisaalta niitä jotka ärsyttävät minua valtavasti. Parvekejumalat kuuluu jälkimmäisiin. Hieno kirja tavallaan juu, mutta silti siitä jäi minulle outo, lukijaa kosiskeleva maku suuhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, Snellman on epätasainen. Itse ihastuin Parvekejumaliin, siinä oli jotain samaa kuin omassa nuoruudessani, joka kuitenkin täysin eri... Ja Lemmikkikaupan tytöt oli myös hyvää Snellmannia mutta esim Safari clubia en tajunnut ollenkaan.

      Laylasta pidin kovasti, suosittelen, jos vain ehdit! Minua ihan huimaa kirjalistasi mutta niin kyllä omanikin :) Huhtikuu on melkoinen rutistus noiden uutuuksien takia, tosin niitä uhmaten lainasin tänään kirjastosta tuon Holmströmin edellisenkin. Muun muassa. :)

      Poista
    2. Laylan meinaan kyllä lukea tämän laina-ajan puitteissa, en halua enää palauttaa sitä kertaakaan lukemattomana kirjastoon. :D Se onkin muuten sitten ensimmäinen Tervoni, ja Jarrusukka luultavasti toinen. Kohta lähtee Tervo-neitsyys tältä lukijatytöltä, hui! :D

      Ja samat sanat, mutta mikä voikaan olla ihanampaa huimausta kuin tämä, huojuvien kirjakekojen keskellä vaivaava olotila? <3 Edes urheilu ei saa aikaan (ihan) samanlaista euforiaa! :D

      Poista
  6. Holmströmin Camera obscura on tbr 100 -listallani ja kyllä Itämaakin on näemmä luettava. Kiitos vinkistä, Annika! Parvekejumaliakaan en ole lukenut, koska minulla on jonkinasteinen vastustus Snellmania ja hänen kirjojaan kohtaan. Yhden olen muistaakseni lukenut joskus opiskeluaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tintti, kuten Saralle kirjoitin, Snellman on epätasainen. Jotkut hänen kirjansa menevät yli hilseen, ainakin minun :) Parvekejumalat poikkesi positiivisesti kirjailijan tuotannosta, sitä uskaltaa suositella! Tai jos kirjailija pelottaa, Itämaata kannattaa kokeilla. Molemmissa kirjoissa on niin tärkeä aihe.

      Lainasin Cameran tänään, ei vain mitään tietoa koska sen pariin ehdin... Kiinnostavan oloinen teos.

      Ole hyvä! :)

      Poista
  7. Tuntuu vahvalta kirjalta, hyvä bloggaus :)

    VastaaPoista
  8. Blogissani on sinulle tunnustus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana :) Tulen pian katsomaan...

      Poista
  9. Kiitos arviosta ja kehotuksesta lukea teos. Minulla on hyllyssä myös tuo Katjan mainitsema Camera Obscura, mutta en ole vielä ehtinyt kumpaakaan lukea. Taidan silti aloittaa tästä, tuntuu sopivan nopealukuiselta ja kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hanna! Tähän ei tosiaan kauaa aikaa tuhraannu. Camera vaikuttaa myös aiheeltaan aika lupaavalta mutten usko ihan heti sen kimppuun ehtiväni... Tässä on about 10 kirjaa välissä ;)

      Poista
    2. Joo, kirjoja kyllä mahtuu joka väliin niin paljon, ettei meinaa muistaa, että mitä kaikkea sitä pitikään lukea. :)

      Poista
  10. Hyvä juttu, että tykkäsit. Itse odotan kirjaa kovasti kirjastosta arvostelusi perusteella ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minä taas odotan mitä tulet kirjasta pitämään :) Tämä on blogisuosionsa ansainnut!

      Poista
  11. No niin, tämähän on aivan PAKKO saada lukea, luulen että tässä on kirja juuri minun makuuni! Parvekejumalat on minulla vielä tuoreessa muistissa, sillä luin sen vasta ihan jokunen hetki sitten.

    VastaaPoista
  12. Elegia, Parvekejumalat oli huima, tämä vieläkin parempi! Tässä Samiran kautta Aniksen tarina ikään kuin jatkuu. Vahva, tärkeä kirja, ihan sua :)

    VastaaPoista
  13. Huh, nyt sain luettua ja kirjoitettua kirjasta!

    Aika erilainen tämä oli kuin mitä etukäteen ajattelin.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥