Helsingin Kirjamessut 2015

Messuilla tapasi tuttuja Muumilaaksosta

Hei! Kirjamessut ovat monelle niin kirjabloggaajalle, kuin ylipäätään lukevalle ihmiselle se Vuoden Kohokohta ehkä joulun jälkeen, jolloin lahjapaketeista (jos hyvin käy) löytyy runsaasti kirjoja. Kirjoja oli myynnissä myös messuilla. Koko tapahtumahan on idealtaan aivan ihana; kerrankin me kirjanörtit saimme mellastaa mielin määrin koko viikonlopun kaltaistemme parissa, kuunnella suosikkikirjailijoittemme haastatteluja, löytää aina vain lisää uutta luettavaa.

Minulle nämä olivat kolmannet kirjamessut. Päädyin Helsingin Pasilaan täpinöissäni, innoissani, kirjahyllyyn lisätilaa raivanneena juuri parahiksi Otavan järjestämään kirjabloggaajille suunnattuun tilaisuuteen, jossa saimme kuunnella Antti Tuomaista, Tua Harnoa ja Pasi Pekkolaa.

Antti, Tua, Pasi 

Iltapäivä osoittautui odotetusti varsin palkitsevaksi. Tilaisuus oli ihanan lämminhenkinen, kiitos näiden suloisen sydämellisten kirjailijoiden!

Minähän olen Tuomaiseni lukenut, viimeksi hänen uusimpansa, Kaivoksen, josta Antti oli nyt kertomassa. Erityisesti mieleeni jäi kirjailijan toteamus siitä, kuinka hänen kirjoissaan, oli aihe mikä hyvänsä, pääasia on ihminen. Hän kirjoittaa kirjoittamisen vuoksi. Hänen jokaisesta romaanistaan on löydettävissä rakkauden punainen lanka, eräänlainen lämpö ja toivo, joiden vuoksi allekirjoittanut itse myöntää rakastuneensa kirjailijan tyyliin. Aiheet voivat olla rankkoja, päähenkilöt eivät aina pelastu, mutta silti jää elämään toivo. Voiko lukija enempää pyytää?

Tua Harnolta olen lukenut hänen esikoisteoksensa, Ne jotka jäävät, ja nyt kuultuani ihastuttavan iloisen kaunottaren puhetta uusimmasta Oranssi maa -kirjastaan, en malta odottaa pääseväni käsiksi romaaniin. Teos on kuulemma mm. karuun kaivoskaupunkiin sijoittuva rakkaustarina, mutta myös paljon paljon muuta. Palaamme aiheeseen myöhemmin.

Niin ja sitten Pasi Pekkola, oih! Lohikäärmeen värit -teoksesta on pöhisty monissa eri blogeissa, mutta ehkä minulta olisi silti saattanut luiskahtaa tämä ohitse ilman perjantain tilaisuutta. Komeaa kirjailijaa kuultuani syöksähdin romaanin ostoon. Yksi syy teoksen syntyyn oli Pasin, uskaltaisinko sanoa, hätä Kiinaan syntyvien tyttölasten puolesta. Mitä tapahtuu miljoonille, miljoonille tyttövauvoille? Entä jos tyttö saakin jäädä henkiin, varttua naiseksi? Millainen tulee hänen elämästään? Lohikäärmeen värit starttaan toivottavasti jo tänä iltana!

Perjantaiksi en muuta virallista ohjelmaa ollut ottanut, vaan hengailin iki-ihanien ystävien seurassa höpötellen esimerkiksi...kirjoista.

Kuvassa haastateltavana lumoavan kaunis Katja Kettu

Toinen messupäivä polkaistiin rivakasti käyntiin jo klo 9, jolloin meitä bloggaajia hemmoteltiin WSOY:n, Tammen ja Johnny Knigan järjestämän brunssin merkeissä. Paikalle oli kutsuttu mielenkiintoisia haastateltavia, joista odotin eniten Simo Hiltusen (Lampaan vaatteissa, mahtava), Vuokko Sajaniemen (Pedot, koskettava) ja Kaisa Haataisen (Meikkipussin pohjalta, ihana) kuulemista. Huomasin, että moni ahkera kanssabloggaaja teki muistiinpanoja tilaisuudesta, katsokaapas vaikka googlesta mitä ystävät tästä kirjoittivat. Minä menin perstuntumalla, kuten koko viikonlopun, ja noina aamuyön tunteina mieleeni tarttui lähinnä hilpeän ystävällinen tunnelma. Kiinnostuin Saara Turusen Rakkaudenhirviöstä ja Inga Röningin Hippiäisestä. Lukulistalla molemmat, kiitos hurmaavien kirjailijoiden, sekä kustantamoiden antamien arvostelukappaleiden.

Sainpas samaan kuvaan kaksi ihanaa Hiltusta! Pressitiloissa kannattaa aina pyöriä.

Kahvitankkauksen jälkeen sitä jaksoi jo hiukan pirteämpänä jatkaa päivästä nauttimista. Pyörimme ympäri messuhallia kuunnellen mm. Arttu Tuomista ja Leena Lehtolaista, jotka puhuivat politiikan merkityksestä romaaneissaan, sekä Sofi Oksasta, jonka uusinta romaania Normaa mainostettiin isosti messuhallissa. Tähän loppuvat valitettavasti minun (järkyttävän laatuiset) valokuvani, muistikuvia onneksi löytyy. Olen nyt aivan täpinöissäni niin Normasta, kuin Sofin persoonasta! Kuulemma teos käsittelee hius- ja kohtukauppaa, eli vaikuttaa sopivan raflaavalta makuuni. Ja kirjailijan tyylillä on aina paikka sydämessäni.

Virallisten osuuksien jälkeen päivä sujui euforisessa mielentilassa tuttuja moikkaillen ja lukuvinkkejä vaihdellen. Messukävijät kulkivat (minä ainakin) viikonlopun ajan aivan omissa sfääreissään, oli niin hienoa nähdä kirjailijoita ja tuhanssittain, miljoonittain kirjoja! Sunnuntaina olin jo kotimatkalla - näin ollen missasin varmasti monta kiintoisaa haastattelua. Onneksi näitä tulee lisää, vieläpä joka vuosi.

Lähetän tämän tyngän fiilispohjaisen postaukseni myötä lämpimät terveiseni halauksilla maustaen kaikille, joita sain kuluneena viikonloppuna tavata! Kiitokseni teille, te teitte messuista ikimuistoiset!

Väsynyt mutta onnellinen