Liane Moriarty; Nainen joka unohti

What Alice Forgot 2010, suom. Helene Bützow ja WSOY 2016, 495s.

"Mitähän me kaikki teemme kymmenen vuoden päästä", Gina sanoi.
"Olemme hiukan harmaampia, lihavampia ja ryppyisempiä", Nick oli sanonut.


Olisi vaikea keksiä sopivampaa teosta josta postata näin ystävänpäivänaattona, kuin Liane Moriartyn, tuon lähes neron huumorintajun omaavan australialaisen kirjailijattaren uusimmainen. Nainen joka unohti.

Kannessa on teemaan sopiva sydän, kyllä, mutta myös itse tarina sisältää hykerryttävän napakan juonen. On hattaramaista romantiikkaa maustettuna turkinpippureilla. On lämpöä, ystävyyttä - hämmennystä, pelkoa. On Alice, joka kaatuu aerobic-tunnilla iskien päänsä niin pahasti, että hups, hetkessä katoaa kymmenen vuotta, ja naisparka kuvittelee elävänsä vielä vuodessa 1998, olevansa 29-vuotias, eikä suinkaan pian neljääkymmentä lähestyvä keski-ikäinen nainen (mahtaisi olla melkoinen järkytys itse kullekin).

Ja kymmenessä vuodessahan ehtii tapahtua melkoisesti asioita. Mieleltään nuori Alice, leikisti esikoistaan odottava, kultaisennoutajan (miellyttämisenhaluinen, hiukan yksinkertainen) luonteen omaava Alice tajuaa sairaalassa olevansa jo kolmen lapsen äiti. Mikä sokki olla muistamatta omia lapsiaan! Muutenkin ihmiset suhtautuvat kumman nuivasti ahdistavassa tilanteessa olevaan naiseen. Jopa oma rakas sisko vaikuttaa emotionaalisesti etäiseltä. Mutta mikä pahinta, Alicelle alkaa hiljalleen valjeta, että hän on eroamassa rakkaasta miehestään:


Alice pyysi: "Ole kiltti ja sano, ettei se ole totta. Siis se Nickin juttu."
"Voi, Alice."
"Mutta minä rakastan Nickiä. Rakastan häntä todella. Valtavasti."
"Rakastit häntä joskus."


Voi, Alice, todella! Sinulla on pitkä tie kuljettavana kuvitteelisista ajatuksenpätkistä aitoihin muistoihisi. Nyt kaikki on toisin. Sinusta on tullut äiti. Lauhkeasta lampaasta leijonaemo, joka osallistuu maanisella raivolla koulun tempauksiin. Suhtautuu elämään muutenkin vastaansanomattoman napakasti. Poissa ovat ylimääräiset kilot, nyt sinä treenaat liikaakin. Sinulla on kiire, kiire, kiire. Mitä vuosien aikana oikein on tapahtunut? Kuinka Alicesta tuli Alice?

Kaiken taustalla kummitelee vielä tapaus, josta läheiset vaivautuneina vaikenevat. Tapauksella, itse asiassa naisella on nimikin, Gina...

Aiemmin suomennetut Moriartyt ovat taanneet hersyviä hetkiä fiksun naiskirjallisuuden parissa. Nainen joka unohti jatkaa samaa, laadukkaan nautinnollista linjaa. Tätä kehtaa suositella, suurella sydämellä.



Avioliitto on koettelemus.
Joseph Campbell

***

Romaanista ovat ehtineet blogata jo Kulttuuri kukoistaa, Sallan lukupäiväkirja, Kirjakaapin kummitus ja kirjakirppu.