maanantaina, huhtikuuta 24, 2017

Michael Katz Krefeld; Syvyyteen



Dybet 2016, suom. Päivi Kivelä ja Like 2017, 373s.

Tiedät mitä lampaille tehdään. Ne syödään! Milloin riittää? Milloin aiot kostaa? Milloin nouset uudestaan, varjosoturi? Milloin leikitään? Minä odotan sinua. Mutta vain 1 kerran. Vanhalla raja-asemalla keskiyöllä. Exit: light. Enter night. Take my hand. We're off to never-never land.


Tanskalainen rikoskirjailija, Michael Katz Krefeld kuuluu jännärimaailman rankan sarjan osastoon, ja hänen taitoihinsa luoda synkän kiehtovia tarinoita luotan kuin kallioon. Pahaksi onneksi luin dekkarihuumassa kirjailijan tuoreimman, Syvyyteen Jo Nesbon ja Lars Keplerin imussa... Ja niinhän siinä sitten kävi, että niin sympaattinen kuin päähenkilö Ravn onkin, hän jäi suurempien kenkien jalkoihin.

Silti Syvyyteen on vallan mainio jännityspaketti inhottavan raakoja yksityiskohtia pelkäämättömille lukijoille. Tällä kertaa tarina on siinä mielessä vielä edellisiä osia hirvittävämpi, että kidutuksen ja murhan kohteena on pieni lapsi. Tyttö, joka joutui aikoinaan kahden turhautuneen koulupojan "leikin" uhriksi,

Tapauksesta on vierähtänyt jo kymmeniä vuosia, kun yksityisetsivä Ravn, ja hänen aivan valloittava englanninbulldogginsa Moffe saavat laivalleen todellisen ihmisraunion (raunioina meinaa muuten olla myös Moffeparka, joka on pistetty laihdutuskuurille). Nuori mies kääntää hätää tihkuvan katseensa Ravnin puoleen. Viimeiseen toivoonsa. Juuri hän oli toinen pojista, niistä jotka aikoinaan tappoivat kolmivuotiaan tytön. Dan tarvitsee apua, hän on varma siitä, että kouluaikainen "ystävä" jatkaa sairasta harrastustaan vielä tänäkin päivänä...



- Kiitti siitä että luotit minuun.
Ravn nielaisi. - No... mitäs pienistä.
- Minulle se on iso asia. Se oli ensimmäinen kerta kun minua on uskottu. Olit aluksi epäluuloinen, mutta... myöhemmin aloit uskoa minua.



Ravnin on kuitenkin vaikea luottaa lapsentappajaan, hänen motiiveihinsa ja alati vaihtuviin persoonallisuuden piirteisiin. Kuka lopulta on syyllinen ja kuka joutuu... syvyyteen?

Vaikka Krefeldin kirja rankka onkin, kylvää kirjailija siinä määrin huumoria tarinaansa, ettei lukija aivan synkkyyteen vajoa. Hiukan persoonaton loppuratkaisu tässä on, sitä ei käy kieltäminen, mutta kokonaisuutena jäätävän toimiva paketti. Lisää Krefeldiä, kiitos!



Eduardo haki tuolin, istui häntä vastapäätä ja jysäytti kirjapinon kannelle.
Ravn katsoi kirjojen nimiä. Kaikki olivat dekkareita. - Mistä lähtien olet alkanut lukea roskakirjallisuutta?


***

Romaanista on blogannut ainakin kaltaiseni dekkarifani, Mummo matkalla.


6 kommenttia:

  1. Samoin aatoksin: bad timing Ravnilla Harryn ja Joonan vanavedessä! Mutta ylipainoinen kurttunaama Møffe keräsi ärinöineen täyspotin... Rankkuudesta ja revittelystä huolimatta huumorinpilkkeinen Krefeld pitää pintansa dekkarilistallani:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Moffe oli tarinan hellyyttävä sankari <3 Meni tällä kertaa heittämällä Ravnin ohitse! Joona ja Harry jäivät kummittelemaan alitajuntaan nyt pahemman kerran ;) Kyllä me Krefeldiä jäämme silti seuraamaan.

      Poista
  2. Annika, en pysty tähän. Se yksi trilogia muutti mun dekkarimakuani piirun verran. Se iski kuin jälkeenpäin...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkeen ei pysty, eikä tarvitsekaan <3 Mä olen jotenkin niin "paatunut" näiden suhteen, koen teokset vahvan fiktiivisinä, vaikka valitettavasti ovat liiankin tosia :(

      Poista
  3. Nuo persoonattomat ja ennalta arvattavat loppuratkaisut on vähän ikäviä latistajia, mutta voihan sen ottaa merkkinä siitäkin, että ainakin on lukenut paljon... tietää mitä odottaa :D Tuo tulossa oleva Perimä-kirja näyttää jännittävältä! Onkohan aihe kenties lääketieteellinen perimä? ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä meinaa tulla dekkariähky, vaikka genre onkin sen verran monipuolinen, että voi napsia toiselta laidalta jos yksi kyllästyttää. Nämä kolme nyt edustivat niin perinteistä poliisitutkintaa, että lukuajoitukseni surkea. Perimä on... No, mun piti postata se tänään mutta en jaksa. Oli pettymys :D Sen sijaan dystopiaa! DNA:sta kuitenkin kyse ja ei valitettavasti sairaalajännäri.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥