lauantaina, helmikuuta 16, 2013

Rosamund Lupton; Mitä jää jäljelle


Afterwards 2011, Suom. Tero Valkonen, Gummerus 2013, 481s.

Kun hän oli vauva, tunsin hänestä jokaisen neliösentin, hänen kulmiensa jokaisen karvan. Ensimmäisenä syntymän jälkeisinä päivinä olin katsonut miten tarkasti ne oli piirretty, piirto piirrolta. Olin tuijottanut häntä kuukausien ajan tunti tunnin ja päivä toisensa jälkeen ruokkiessani häntä rinnoillani. Hän syntyi keskelle pimeää helmikuuta, ja kun kevät muuttui kesäksi, tunsin hänet koko ajan kirkkaammin.

Eikä Grace tahdo koskaan etääntyä tyttärestään. Vaikka hänestä on kasvanut aivan omanlaisensa persoona, kaunis ja huoleton teini-ikäinen, joka toivoo äidin jo hellittävän otettaan napanuorasta. Mutta vielä hetken Grace tahtoisi kannatella tytärtään, varmistaa, että tämä pääsisi turvallisesti rantautumaan aikuisuuden satamaan. Varmistaa, että Grace hukkuisi. Sillä hukkumassa hän on.

Kirja alkaa tulipalolla. Ollaan varakkaan yksityiskoulun liikuntapäivässä, koulunoppilaat esikoululaisia lukuunottamatta ulkona turvassa kun palo syttyy. Eskarilaisetkin saadaan pelastettua ja sisälle savuiseen hornaan jää vain Gracen 17-vuotias tytär, joka työskentelee koululla terveydenhoitajana. Seurauksista välittämättä Grace syöksyy sisälle rakennukseen, joka on sama kuin työntäisi päänsä sisälle grillivastuksella paahtavaan pimeään uuniin ja sulkisi luukun kiinni perässään. Mutta mitäpä äiti ei tekisi lapsensa eteen.

Tämä on kirjan keskeinen kysymys, teema. Kuinka pitkälle sinä menisit omaa lastasi suojellaksesi? Kuinka varauksetonta ja pyyteetöntä rakkautesi on? Teoksen raamit ovat sen verran omanlaisensa, etten uskalla itse juonesta kertoa tässä tämän enempää. On koulupalo, joka pian ilmenee tuhopoltoksi. On kaiken yllä häilyvä epämääräisen uhan tuntu. On äidin hätä niin pahasti palaneen lapsensa, kuin toisen, pienemmän sisaruksen puolesta. Koska perheeseen kuuluu vielä Adam. Ujo, herkkä, koulukiusattu poika, jonka suurin haave on tulla ritariksi. Kun odottaa tarpeeksi kauan, pienestä hiekanjyvästä tulee hohtava helmi. Tunnen sen kädessäni, se oli pyöreä ja sileä kunnes siitä tuli helmi, Adamin käsi omassani, kun hän nukahtaa.

Ja on aviomies, jota Grace puhuttelee sinä-muodossa läpi kirjan. Mies, joka on menettämässä perheensä mitä kammottavimmalla tavalla, mutta jonka rakkaus niin ikään kestää. Rakkautemme on vanhentunut meidän kanssamme, ja myönnän että se on vähemmän kaunista - mutta se on myös lihaksikkaampaa ja karskimpaa. Se on aviorakkautta, joka on luotu kestämään.

Minulle Mitä jäljelle jää oli yksi kevään odotetuimmista kohokohdista. Rakastuin päätä pahkaa kirjailijan aiempaan teokseen, Sisareen, jonka lopusta sain Afterwardsista jo maistiaisia. Jo silloin aloin odotella teoksen suomennosta, minä kun edelleenkään en jaksa keskittyä englanninkielisiin romaaneihin.

No, nyt kirja on sitten luettu ja teitä varmasti kiinnostaa täyttyivätkö jopa kohtuuttoman suuriksi paisuneet odotukseni. Tavallaan kyllä. Vaikka kirjan juonen kanssa alkuun nikottelin samaan tyyliin kuin vaikkapa Kirjavarkaan Kuolemalle, pääsin pian sisälle Luptonin maailmaan. Ja tarinahan lähti viemään vailla minkäänlaisia jarruja! Kirjassa on äiti-ihmisen iholle puskeva aihe, lapsen kokema vaara ja epätoivoinen tarve omaansa suojella. Mieluummin äidit ottaisivat uhan omalle päälleen, kunhan lapsi vain saisi olla turvassa...

Lupton kirjoittaa näennäisen kevyesti ja kuljettaa tarinaa eteenpäin kuin vettä vain. Kirjasta löytyy upeita helmiä ja jos ei kiinnitää pieneen naiiviuteen liikaa huomiota, saa lukuelämyksestä varsin miellyttävän. Ehkei kirja minusta ihan Sisaren tasolle noussut pelkästään siitä syystä, että rakastin Sisaren Lontoolaisia maisemia enemmän kuin Mitä jää jäljelle -kirjan sairaalamiljöötä. Teos oli silti sen verran jännittävä ja koukuttava paketti, että kyllä tätä odottaa kannatti!

Ja koska juoni liittyy todella tiiviisti rakennukseen, pääsen osallistumaan kirjalla Kiinteistöhaasteeseen. Mökki pystyssä, jee!

Lukekaa myös Lumiomenan Katjan upea ja perusteellinen arvio kirjasta!

22 kommenttia:

  1. Apua, Sisar odottaa lukemista, mutta minulle tuli ihan kylmät väreet, kun luin arviotasi. Mutta uskallanko lukea tätä? Kaikki lapsia ja äidinrakkautta koskeva saattaa mennä liian lähelle, ahdistun aina, jos pitää ajatella lapsia koskevia vaaroja... Mutta sisaren ainakin uskalla, se on kiinnostanut ja kauan, mutta ehkä nyt sitten vihdoin asetan sen lukuvuoroon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera, tämä on kuitenkin aika kevyt eikä ainakaan minussa aiheuttanut ahdistusta, vaikken yleensä kykene lukemaan lapsiin kohdistuvista rikoksista. Sen verran voin myös paljastaa, että teos jätti hyvän mielen. Lue ainakin Sisar! :-)

      Poista
    2. Okei, ehkä sitten uskallan minäkin :) Aloitan siis Sisaresta :)

      Poista
    3. Odotan innolla mielipidettäsi Luptonista :-)

      Poista
    4. Otin Sisren käteen ja aloin lukea. Ja itkin ja liikutuin... en ole tainnut ennen lukea näin koskettavaa trilleriä. Syyllisen arvasin kyllä melko varhain, mutta se ei tässä kirjassa todellakaan ollut pointtina. Ihana ja vaikuttava teos, totisesti, kiitos suosituksista.

      Poista
    5. Vera, miten ihanaa kuulla!! Oi ♥ Sinä tulet rakastumaan Mitä jäljelle jää -teokseen! Sisareni on kirja, jonka tahdon lukea vielä monta kertaa.

      Poista
  2. Minä en ole Sisarta lukenut, mutta odotan tätä kyllä innolla. Jos tämä on hyvä, haluan kyllä lukea Sisarenkin ehdottomasti!

    Sinä luet kyllä huimaa vauhtia! Minulle tämä helmikuu on ollut melko takkuinen lukukuukausi :/.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, sinähän pidät jännityksestä, eli luulisin sinun tähän ihastuvan :) Teksti pitää otteessaan kuin liima. Nämähän eivät ole mitenkään keskenään toisiinsa sidottuja tarinoita, joten ihan sama lukeeko ensin tämän vaiko Sisaren.

      Joskus lukuvauhti takkuaa. En minäkään aina näin paljoa ehdi. Mutta nyt on ollut suotuisa putki päällä joka alkaa rauhoittumaan. Meille tuli koiravieras pariksi viikoksi, sen hoito vie oman aikansa.

      Poista
  3. Ainiin, lainasin sen Hämärän hetken kirjastosta jokin aika sitten. Minulla on kasaantunut nyt vaan hurjasti kirjoja lukupinoon, joten Hämärän hetken lukeminen siirtynee vielä. Mutta voisi joskus sitä kimppalukua yrittää :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla sama, lukupino alkaa olla jo ihan vino. Katsotaan sitten myöhemmin sopiva rakonen Hämärän hetkelle :)

      Poista
  4. Annika, palaan tähän kun olen lukenut ja kirjoittanut omani. Siis en lukenut tätä, koska jotenkin arvaan, että taidamme olla kirjan suhteen aika samoilla linjoilla, mutta odotan vieläkin, että jos Lupton kuitenkin kadottaa 'tatsinsa'...Pidin Sisaresta tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ihanaa, että pidit Sisaresta! Lontoo siinä oli niin elävä ja tarina vangitseva, että elin ja hengitin kirjaa, vaikkei minulla omaa sisarta olekaan. Odotan mitä tästä pidät. Luota vain Luptoniin :)

      Poista
    2. Kannatti luottaa Luptoniin! Juu, olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että Sisaren Lontoo -kuvaukset menevät ohi sairaalaympäristön, mutta muuten ihan yhtä tasokasta.

      Olethan muuten huomannut, miten hurmaavat ovat Sisaren alkuperäiset kannet, suroastaan ikimuistoiset. Ne ovat olleet palkissani kauan, mutta poistinko ne viime viikolla...kun pitäisi alkaa fanittaa muutakin kuin lunta.

      Oli niin helppo arvata, että olet Lupton -fani! Olkaamme onnellisina koukussa;-)

      Poista
    3. Leena, todellakin alkuperäiset kannet voittavat nämä suomenkieliset. Kauniita!

      Ihanaa, että löysimme kirjailijan, joka antaa molemmille niin paljon! Jäämme odottamaan uutta Luptonia.

      Poista
  5. Vinkkaan vielä tännekin: Hosseinin uutuus Otavalta 21.5. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahmu, mikä uutinen, vau!! Kiitos kun kerroit ♥

      Poista
  6. Pidin Sisaresta paljon ja tämä odottaa jo lukupinossa..Voit kuvitella miten jännityksellä odotan tämän pariin pääsyä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, ei voi sanoa muuta kuin että NAUTI! :D

      Poista
  7. Ou jee, onnittelut uudesta tuvasta! ;))

    Minulla on se Sisterkin vielä lukemati. Olen päättänyt, etten tätä kirjaa hommaa ennen kuin olen sen (Sisaren) lukenut. Sitten päätän haluanko lukea enemmän Luptonia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kannattaakin, Sisar voisi olla ehkä enempi sulle. Minäkin jäin kaipaamaan tämän kanssa Sisaren upeita maisemia. Mutta tarina oli eri, ja pääsinpähän tällä nyt mökkiin :) Kokeile ihmeessä! Ai niin, Saattajahan sijoittuu myös tiiviisti taloon, eli passaa sekin Kiinteistöhaasteeseen!

      Poista
  8. Nyt pitää laittaa lukujonoon tämäkin (ja laittaa seurantaan tämäkin blogi :- ) ). Omana kirjana löytyy juurikin tuo Sisar, joka on yksi parhaimmista omasta mielestä.

    Tuon kirjan alku ei vaikuttanut vielä niin mukaansa tempaavalta, mutta ehkä annan mahdollisuuden heti kun saan tämän käsiini :- )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi, tervetuloa lukijakseni! Toivottavasti viihdyt :) Minustakin Sisar oli yksi viime vuoden parhaista lukukokemuksista. Uskon, että tulet rakastumaan tähän kirjaan!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥