Kai Rautio tapaa yllättäen nuoruudenihastuksensa, mutta yhteistä yötä seuraavana aamuna Pauliina löytyy hukkuneena. Kuolema näyttää onnettomuudelta, mutta tapaukseen liittyy hämäriä piirteitä. Pauliinan laukusta löytyy tarotkortteja, ja niihin raapustettu uhkaava viesti viittaa salaseuraan, johon Kai ja Pauliina kumpikin 70-luvun lopulla kuuluivat. Kai alkaa etsiä käsiinsä muita seuran jäseniä.
Entiset ystävät ovat päätyneet kuka minnekin: yksi johtaa geenitutkimusryhmää, toinen on tietoturvainsinööri, kolmas työskentelee toimittajana, neljäs pappina ja viides pitää kirjakauppaa nuhruisessa lähiössä. Elämässään he ovat tavoitelleet kuka rahaa, kuka valtaa, mainetta, uskoa, hyvyyttä tai henkistä tasapainoa - mutta kukaan ei ole selvinnyt ongelmitta.
Kaikki ovat myös saaneet viestejä henkilöltä, joka kutsuu itseään Puusepäksi. Nuoruuden roolileikit heräävät eloon, mutta kuka johtaa peliä? Kuka lopulta voi sanoa saavuttaneensa onnen, ja millainen hinta siitä on pitänyt maksaa?
***
Hämeen-Anttilalta olen aiemmin lukenut kirjan Suden vuosi. Romaani oli taitavasti kirjoitettu ja henkilöhahmot taitavasti luotuja. Suden vuosi tuppasi valitettavasti olemaan paikoin hyvinkin puuduttava kirja. Jotkit osiot venyivät pitkäpiimäisiksi, vaikka itse tarina olikin hyvä.
Sama juttu Sokkopelin kanssa. Minuun vetoaa tällaiset vanhojen tapahtumien kaivelut, nostalgia, samoin kuin arvoituksellinen tunnelma, uhka, jonka piirissä kirjan henkilöt joutuvat elämään. Välillä tämä kuitenkin äityi tylsäksi ja silloin tuskailin kirjan paksuutta ja sitä, pääsenkö ikinä loppuun asti. Tarina oli joka tapauksessa hyvin kerrottu ja vahvasti arjenmakuinen mystisistä kohdista huolimatta. Olihan tässä jännitystäkin, mutta pääpaino pysyi henkilökemioissa.
Paljastettakoon vielä, että kirja jätti mukavan mielen, lukukokemus palkittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥