keskiviikkona, toukokuuta 12, 2010

Anja Snellman; Safari Club

"Minä olen Darwin", mies sanoo. Hän maksaa yöstä ruhtinaallisesti. Helena ei tiedä, kuinka kovan hinnan joutuu vielä maksamaan viattomasta polttariyön pilastaan.

Safari Club on tarkkanäköinen, paikoin piinaavan trillerimäinen kuvaus nykypäivän Suomesta. Helena Valve on onnellisesti naimisissa, kahden lapsen äiti ja unelmiensa työpaikassa, eläinlääkärinä Korkeasaaressa. Hän on onnistunut työntämään opiskeluajan painajaismaiset muistot taka-alalle.

Iloisissa joulunajan juhlissa Helena kohtaa ahdistelijansa menneisyydestä. Mies on ottanut tehtäväkseen huolehtia siitä, että itsevarmat naiset, sellaiset kuin Helena, saavat ansaitsemansa opetuksen.


***

Tämän kirjan jälkeen aiemmin lukemani Sokkopeli tuntuikin uskomatonta vauhtia etenevältä teokselta.

Hmm. Yritin joskus lukea Snellmannin Pelon maantiedettä, mutta jätin romaanin kesken syystä, että tarina poukkoili kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Niin myös tämä. Tarina itsessään on puistauttava; kirjan toinen päähenkilöistä on sovinistisika sanan varsinaisessa merkityksessä ja hänen elämäntehtävänsä on alistaa naisia, painaa maanrakoon naisenasema ja vainota toista päähenkilöä, Helenaa, joka on päässyt elämässään etenemään"liian korkeaan asemaan".

Eli hiukan samoissa aihepiireissä liikutaan, kuin Snellmannin uudemmassa kirjassa Lemmikkikaupan tytöt. Siinä missä viimeksi mainittu oli melkoisen napakka paketti, tämän romaanin tarina rönsyili joka suuntaan ja oli toisinaan melko pitkäveteistä luettavaa. Toisaalta kirjailijan tyyli on lyömätön. Kirjan miljöö, Korkeasaaren eläintarha oli sinällään omaalatuinen ja kiintoisa. Loppuen lopuksi käteen tuntui jäävän melkoisen sekava paketti "miehet jotka vihaavat naisia" - materiaalia siinä missä eläinten oikeuksiakin.

Jälleen kerran jään kysymään, mistä moinen naisviha juontaa juurensa? Tässä teoksessa syitä vain vilauteltiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi! ♥