 |
| Miss Peregrine's Home for Peculiar Children 2011, suom. Virpi Vainikainen ja Sets 2011, 345s. |
Ransom Riggsin esikoiteoksesta pöhistiin sen ilmestymisvuonna kiitettävästi eri blogeissa. Ensihuuman laannuttua Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on putkahdellut säännöllisen epäsäännöllisesti esiin siellä sun täällä. Sen verran on ollut ristiriitainen vastaanotto kirjalla, että päätin viimein ottaa selvää, mistä teoksessa oikein on kyse. Ihan jo pelkästään huikeiden, ja aitojen, kuten teoksen lopusta käy ilmi, tähden.
Valokuvat ovatkin kirjan parasta antia. Nyt niiden ympärille on rakennettu tarina, johon taatusti olisin lapsena rakastunut, paha vain, etten enää ole lapsi. Ei sillä, etteikö lasten/nuortenkirjoja voisi aikuisenakin lukea, mutta ennakkoasenne olisi pitänyt osata muovata kohdilleen.
Odotin ehkä mahtaisan Tuulen varjon haparoivaa jälkeläistä, goottilaista kauhutarinaa ainakin tunnelmaltaan. Kirjan alkuasetelmat olivatkin suotuisat.
On varakkaassa perheessä varttunut nörttipoika Jacob, jonka ryhtyy selvittelemään isoisänsä mystistä lapsuutta. Isoisä pakeni aikoinaan toista maailmansotaa Walesiin, pienen pienelle saarelle orpolastenkotiin. Kuten tarina kertoo, kyse ei kuitenkaan ollut mistään tavallisesta sotalastenkodista, vaan lapset omasivat kummallisia kykyjä. Todisteena kertomuksilleen pappa esitteli vanhoja valokuvia, joita Jacob epäili - luonnollisesti - väärennetyiksi. Kuten myös koko tarinaa. Eihän eriskummallisia lapsia, heitä jahtaavista hirviöistä nyt puhumattakaan, ole olemassakaan.
Vai onko?
Jacobin elämä mullistuu hänen lähdettyään painajaisten riivaamana etsimään niin saarta, kuin vanhaa orpokotiakin. Ja loppu huiteleekin iloisesti fantasian puolelle. Lasten/nuorten fantasian. Sellaisen, jossa on aikasilmukoita, muodonmuuttajia, käärmekielisiä hirviöitä. Mutta myös niitä upeitä kuvia, jotka valitettavasti eivät lukukokemusta tällä kertaa pelastaneet.
Motkotuksistani huolimatta (ehkä on vain myönnettävä olevani liian vanha kirjalle...), voin suositella romaania lämmöllä kohderyhmään kuuluvan fantasian ystäville.
Nousin märästä suosta kumpareen suhteellisen pitävälle maalle ja näin oviaukosta syvälle röykkiön uumeniin johtavan käytävän. Aukon molemmin puolin oli kiveen hakattuja ympyröitä ja kiehkuroita, ikivanhoja merkkejä, joiden merkitys oli kadonnut vuosisatojen tuuliin. Tässä lepää suopoika, ajattelin. Tai pikemmin, Joka tästä käy, saa kaiken toivon heittää.
Voi hurjuus miten kaunista täällä onkaan! Ihana sinä, ihana blogi. <3 Tämä on tosiaan vähän nuoremmille ehkä suunnattu, mutta minä nautin kyllä tästä, aika paljon. Ei kuitenkaan top 20 listalle yltänyt, ei oikeastaan edes lähelle. Mutta viihdyin kirjan parissa kuitenkin. :)
VastaaPoistaTulen toivottamaan tätä sinulle muru vielä niin monta kertaa ja montaa kautta, mutta, täälläkin, kaunista ja hyvien lukuelämysten täyteistä joulua. <3 Olet rakas!
Kiitos kulta, mutta kiittäminen on Elegiaa, joka nämä taustat laati :) Ihanaa, että sait kirjasta enemmän irti kuin minä! Vaikka nihkeilin, oli tässä paljon hyvääkin.
PoistaOikein mahtavaa, kirjaisaa, kaunista joulunaikaa sinulle muru! Sinäkin! <3
Täällä nyökyttelen lukukokemuksellesi, joka minulla oli melko samanlainen. Kuvat olivat parasta kirjassa. :D Mutta ehkä aika on tosiaan ajanut ohi eli tästä olisi voinut ehkä pitää nuorempana. Minä muuten luulin, että tämä kirja on suunnattu aikuisille sitä lukiessani. Minulla ei ole mitään nuortenkirjoja vastaan, mutta taidan olla jo liian kurpahtanut niille. :D
VastaaPoistaEn usko, että luen kirjan seuraavaa osaa mutta pakko käydä tsekkaamassa kaupassa onko siinäkin kuvia. :D
Hyvää joulun odotusta, ystäväinen! <3
Hahaa, molemmat ollaan ilmeisesti liian kurpahtaneita, vaikka ei uskoisi meidän livejutuista... Ehkä sitä lukiessa muuttuu jotenkin ryppyotsaisemmaksi :D
PoistaParhainta Joulua sulle siskokulta <3
Totta! Kirja on periaatteessa mainio: kehys on kiinnostava ja tarinalinja voisi toimia, muttei ihan sitä tee. Kuvat kiehtovat kyllä, mutteivat tarpeeksi, että tarttuisin jatko-osaan.
VastaaPoista:)
Niinpä Katja, ihan suretti, kun noista kehyksistä ilmeni jotain latteahkoa... Mullakin taitaa jäädä seuraava osa lukematta (olin muuten vähän järkyttynyt, kun tajusin että toinenkin osa tulossa)
Poista:)
Minä tykkäsin tästä ihan, ei nyt mikään supersuosikki, mutta viihdyin. Ja vaikka kirja on nuoremmille tarkoitettu, niin minua se ei haitannut yhtään, no, ehkä minä olen vain niin penikka. =D Pari muuta nuortenkirjaa, joita olen viime vuosina kokeillut, olivat minusta paljon enemmän nuortenkirjamaisia kuin tämä. Toisaalta, minun yksi kaikkien aikojen suosikeistani on Narnian tarinat, joten... =D
VastaaPoistaHauskaa joulua!
Irene, sie ootkin niin ihana ikinuori, mie jo tällainen keski-ikäiskurppa :D Toisaalta rakastan joitain nuortenkirjojakin. Ja Narnioita voisin lukea loputtomiin, että on se vähän kirjastakin kiinni. En ihan Riggsiin rakastunut.
PoistaJouluiloa muru <3
Voi minua, kirja ei sano minulle mitään, eikä edes tekijä. Sinun blogitekstisi viekoittelee minua painamaan kirjan mieleeni, vaikka on ehkä nuoremmille. Ehkä fantasiageenini helpottaa tämänkin omaksumista.
VastaaPoistaUlla, fantasiageenin omaavalle tämä voi olla oikea herkkupala (voi kun minäkin löytäisin vielä joskus sellaisen itsestäni). Kokeile, ihan kuvien takia :)
PoistaMinä tykkäsin kovasti niin ulkoasusta kuin tarinastakin, vaikka joillekin juonenkäänteille vähän nikottelinkin. Saa nähdä suomennetaanko jatko-osaa ollenkaan, toivon kovasti, että suomennetaan.
VastaaPoistaKiva kuulla Villis, että iski <3 Niin voihan se olla, ettei seuraavaa osaa enää suomenneta. Kuvien tenho perustui salaisuuksiin, jotka paljastuivat aikaisessa vaiheessa, joten en tiedä toimisiko kakkonen siinäkään mielessä. Mutta hui, että ne kuvat oli oikeasti oikeita... :)
PoistaMinäkin taidan olla vielä vähän kakara, sillä minä viihdyin kirjan parissa mainiosti. Mutta kuvat olivat kyllä tässä kirjassa ehdottomasti se kiehtovin elementti. Minulla kyllä kiinnostaa jatko-osakin. :D
VastaaPoista