tiistaina, joulukuuta 30, 2014

Sarah Waters; Silmänkääntäjä

Fingersmith 2002, suom. Helene Bützow ja Tammi, 673s.

Olen tottunut ajattelemaan itseäni jonkinlaisena kirjana. Nyt minä tunnen itseni kirjaksi siten kuin hän kirjat näkee: hän katsoo minua lukutaidottomin silmin, näkee muodon mutta ei ymmärrä tekstin sisältöä. Hän panee merkille valkean lihan - "Kyllä te olettekin valkoinen!" hän sanoo - mutta ei nopeaa, turmeltunutta verta sen alla.


Varasin jouluksi kolme paksua romaania, yksi näistä loistavan Sarah Watersin ilmiömäinen Silmänkääntäjä. Mikäli saat näppyjä tai närästystä hehkuttamisesta, lopeta postauksen lukeminen nyt. Minä olen nimittäin täysin hurahtanut Watersin vanhahtavaan ja silti raikkaalla tavalla tuoreeseen kerrontaan. Hänen tarinoihinsa, jotka ovat kuin taikaa. Koukuttava ja mielenkiintoinen ovat vain suuntaa antavia adjektiiveja, itsessään liian pieniä näin suurelle kertomukselle.

Hassua, millaisia ennakkokäsityksiä sitä lukijana muodostaa. Kuvittelin Silmänkääntäjän kertovan taikureista, hahaa. Toisaalta, nimi ja kansi voisivat sellaistakin viitettä antaa. Kirja on kuitenkin jotain aivan muuta. Se on täynnänsä silmänkääntötemppuja, kyllä. Se on rakkaustarina kartanoromantiikalla, jossa kuitenkaan mikään ei ole sitä miltä näyttää. Se on trillerimäinen jännitystarina, kaunis, rujo, pimeä. Juuri sellainen kirja, sellainen, jonka lukemista ei kykene ennen viimeistä sivua lopettamaan.

Eletään vuotta 1862, Lontoon kadut ovat tulvillaan saastetta ja köyhyyttä. Pikkuinen Sue Tripher pelastetaan kyseenalaista mainetta nauttivaan orpolastenkotiin, jossa hän valtaa paikan omistajan, rouva Sucksbyn sydämen. Pikkurikollisten kantapaikassa Suesta varttuu nuori, napakka nainen, jolla on vikkelät kädet ja järki päässä. Kun Gentelemanniksi kutsuttu komistus, eräänlainen herrasmiesvaras houkuttelee Suen mukaansa syrjäiseen, rappeutuneeseen kartanoon toteuttamaan kieroa mutta rahakasta suunnitelmaa, huomaa Sue tilaisuutensa tulleen. Kohta hän saisi heittää hyvästit taskuvarkauksille ja sen sijaan nauttia sievoisesta summasta rahaa...

Kartanossa Suen tehtäväksi jää toimia palvelusneitona Maudille, joka on Suen tavoin nuorena orvoksi jäänyt. Näistä olosuhteista lähdetään. Kolmisenkymmentä ensimmäistä sivua hiukan pitkästytti, sen jälkeen teos tempaisi täysin mukaansa.

Okei, saatan olla heikkona kummitusmaisiin kartanoihin, 1800-luvun mielisairaaloihin, seikkailuihin, jotka nostattavat letin pystyyn. Joka tapauksessa Waters on kirinyt suosikkikirjailijoideni kärkisijoille. Uskotte varmasti, kuinka odotan hänen uusinta suomennostaan, Parempaa väkeä, joka ilmestyy ensi keväänä. Uskonette varmasti myös jos totean, että tämä teos kannattaa lukea!


"Tytöt rakastuvat helposti. Se on kirjojen ydin. Jos he rakastuisivat samalla tavalla tosielämässä, niitä kirjoja ei olisi tarvinnut kirjoittaa."


Aiemmin luetut Watersit
Vieras kartanossa
Yövartio


16 kommenttia:

  1. Kääk, olin unohtanut, että Parempaa väkeä ilmestyy ensi keväänä! En tiedä vielä, odotanko suomennosta vai luenko alkukielisen, mutta yhtä kaikki täytyi lisätä kirja kevään 2015 odotetuimpien kirjojen listaukseeni. En näköjään alunperin hoksannut katsoa Tammen katalogista kesän 2015 uusia julkaisuja, joten tuo Waters jäi piiloon. Mutta siis, odotan tuota kirjaa todella kovasti! Pitäisi lukea sitä ennen vielä Watersin esikoinen, Tipping the Velvet.

    Silmänkääntäjästä: se on kaiken hehkuttamisen arvoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, olen niin kade jokaiselle, joka kykenee ahmimaan kirjoja enkuksi. Minulla menisi niin paljon ohi, että odottelen kärsivällisenä (?) suomennoksia. Watersin uusin on kevään Tapaus.

      Onneksi kirjailijan löysin, kiitos kanssabloggajille :)

      Poista
  2. Olen lukenut tämän joskus sata vuotta sitten ja pidin kovasti! En kirjasta paljon enää muista, mutta jotain suurta taikaa siinä on, koska se palailee hämyisenä edelleen mieleeni. Olen lukenut myös Vieras kartanossa, mutta se ei tehnyt niin suurta vaikutusta. Itse asiassa hieman tylsistyin sitä lukiessani.

    Minulla on muuten parikin lukematonta Watersia vielä hyllyssäni. Pitäisikin ottaa lukuun joskus. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue, lue, ystävä hyvä! Nämä on aivan vastustamattomia <3 Muistan sun tätä kehuneen mutta kesti ennen kuin uskalsin "taikurikirjan" lukuun ottaa :D

      Mä pidin myös Vieras kartanossa, mutta ovathan Silmänkääntäjä ja Yövartija selkeästi parempia.

      Poista
  3. Tämä on niin paras! Ihanaa, että tykkäsit! <3 Waters on hieno kirjailija, suosikkejani. =D

    VastaaPoista
  4. Oi, tämä pitäisi ehdottomasti lukea. Vieras kartanossa -romaanin myötä hurahdin Watersiin, johon on suorastaan pakko tutustua lisää. Ja uusi suomennoskin tulossa, ihanaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, minäkin hurahdin Vieras kartanossa -kirjaan, mutta sitten kirjailija jotenkin unohtui. Hidastelen aina paksuihin romskuihin tarttumista, mutta usko pois, Watersin kohdalla se kannattaa :)

      Poista
  5. En ole lukenut vielä yhtään kirjaa Watersilta, pitäisi kyllä. Varsinkin, kun tuli jälleen tällainen mahtava hehkutuspostaus eteen :) Korjaa jos olen väärässä, mutta oliko tästä tehty elokuva? Jotenkin muistelisin että joku hyvin samanniminen on, ja olisin sen jopa nähnytkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, lue ihmeessä Jenni! Tästä on tehty joko elokuva tai tv-sarja, en ole aivan varma :)

      Poista
  6. Ensimmäinen Watersini mutta edelleen se kaikkein huipuin! Edelleen ihmettelen, miten Waters sai hämättyä niin pahasti... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marile, mullakin meinasi keskivaiheilla tipahtaa kirja käsistä :)

      Poista
  7. Vieras kartanossa oli aikoinaan huikea ja siitä lähtien pitänyt lukea lisää, mutta enhän minä muista. Kiitos muistutuksesta ja kevään kirjavinkistä, pitää laittaa ylös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, ihan sama mulla, välillä sitä tarvitsee muistutusta upeidenkin kirjailijoiden kohdalla :D Vieras kartanossa jälkeen unohdin koko Watersin. Onneksi en kokonaan.

      Poista
  8. Mä olen jonkun lukenut joskus Watersilta.. Olisiko ollut Yövartio, vai olenkohan ihan ulapalla... Tää vaikuttaa kuitenkin kiinnostavalta!

    Ihanaa uutta vuotta sinulle, Annika! Söpismarsuja tuossa alla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yövartio oli aivan loistava, mutta tämä ehkä vieläkin parempi. Lue Tuulia, pidät varmasti :)

      Kiitos samoin <3 Monta suukkoa marsuilta, jotka toivoakseni jossain vaiheessa lisääntyvät :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥