Kate Atkinson; Elämä elämältä

Life after life 2013, suom. Kaisa Kattelus ja Sets 2014, 595s.

Hän oli ollut täällä ennenkin. Hän ei ole koskaan ollut täällä.

Monimutkainen suhteeni tämän hetken kuumimpaan (?) brittikirjailijaan, Kate Atkinsoniin meinasi saada minut ohittamaan yhden kaikkien aikojen herkullisimmista lukunautinnoista. Olen lukenut osan kirjailijan teoksista, rakastanut hänen kujeilevan itseironista kerrontaansa, mutta jostain syystä en päässyt sisälle ollenkaan naisen edelliseen kirjaan, Eikö vieläkään hyviä uutisia. Epäilen kyllä vahvasti elämäntilanteeni yksinkertaisesti olleen romaanille väärä. Ei muuta kuin kokeilemaan uudelleen, sen verran napakan vaikutuksen Atkinsonin uusin suomennettu kirja, Elämä elämältä minuun teki.

"Mitä jos saisi mahdollisuuden yrittää uudelleen ja uudelleen", Teddy aprikoi, "kunnes viimein onnistuisi? Eikö se olisi hienoa?"
"Minä luulen, että se olisi uuvuttavaa."

Elämä elämältä pohjautuu hyvin pitkälti meille useimmista ominaiseen taipumukseen, jossitteluun. Jos olisin valinnut toisin. Jos olisin tehnyt niin ja näin, olisiko tämä ja tuo nyt eri tavalla? Entä jos pääsisin vielä vaikuttamaan menneeseen? Juuri siihen hetkeen, jolloin asiat lähtivät vyöryn lailla kohti alamäkeä?

Tietämättään, ja kuitenkin jollain tavalla, väläyksenomaisesti tiedostaen, elää Ursula Todd elämänsä elämän elämän perään. Aika kietoutuu käärmeeksi, joka syö omaa häntäänsä, pyörii, liikkuu, väreilee.

Vuonna 1910 putkahtaa pieni Ursula-vauva maailmaan, elääkseen vain hetken. Ja sitten pimeys lankeaa. Tytön elämä sammuu ennen kuin ehtii alkaakaan. Kelataanpa taaksepäin tuohon samaiseen iltaan. Muutetaan hiukan asetelmia. Entä jos paikalle kutsuttu lääkäri ei jäisikään lumen saartamaksi, vaan ehtisi ajoissa paikalle synnytykseen?

Ursula jää henkiin. Kuollakseen taas muutaman vuoden kuluttua jälleen. Ja taas palaamme alkuasetelmiin, uudelleen ja uudelleen, loputtomasti, kunnes asiat saadaan sille tolalle, että Ursulalla on mahdollisuus jäädä henkiin.

Mahdollisuus muuttaa koko Euroopan historiaa salamurhaamalla Hitler...


"Ovathan Ursulan jutut vähän merkillisiä, mutta että psykiatri", Hugh sanoi Sylvielle. Hän rypisti kulmiaan. "Tyttö on vielä pieni. Ei hän ole viallinen."
"Ei tietenkään. Häntä pitää vain vähän korjailla."

Jossittelulla on yleensä vähän huono kaiku. Tämä kirja todistaa, että sen voi tehdä 100% tyylillä. Atkinson pitelee taidokkaan ohjaajan tavoin näpeissään tarinaa, joka saa jatkuvasti uusia muotoja, häilyviä, todellisia. Ja lukunautinto on täydellinen.

Elämä elämältä kuuluu kiistatta tämän vuoden kirjaparhaimmistoon, kuten tuossa aiemmin jo totesin. Teoksen rakenne oli minulle tuttu aiemmin vain elokuvista, mutta kirjanahan se toimi mitä parhaimmin. Omat tyylipisteensä toi mukaan kirjailijan jäljittelemätön huumori, joka väritti sinällään ahdistavaakin tarinaa.

Mitä voisin vielä sanoa? Nautin jokaisesta luvusta, lauseesta, sanasta. Elämä elämältä on puhdasta lukemisen riemua!

"Turha ajatella liikoja", Ursula sanoi tomerasti, "pitää vain elää elämäänsä." (Hän oli tosiaankin muuttumassa neiti Woolfiksi.) "Loppujen lopuksi meillä on vain toisemme, ja meidän täytyy yrittää tehdä parhaamme. Emme koskaan onnistu täysin, mutta meidän täytyy yrittää." (Muodonmuutos oli täydellinen.)


***

Teoksen ovat lukeneet myös ainakin

Sara
Kirsi
Liisa
Raija
Katja
Laura
Maija