Ernest Cline; Ready Player one

Ready Player One 2011, suom. J. Pekka Mäkelä 2013 ja Gummerus, 510s.

Ihmisenä oleminen on yleensä totaalisen perseestä. Pelit ovat ainoa asia, joka saa elämän tuntumaan siedettävältä.

- Anorakin almanakka, 91. luku, jakeet 1-2


Missä: Suurimmaksi osaksi aikaa OASIS-nimisessä virtuaalitodellisuudessa, vuotta 2044 eläen.

Miksi: Dystopiateeman takia. Ennen muuta siksi, että teos nautti suomennosvuotenaan mieletöntä blogisuosiota. Myös Goodreadsissa kirja on saanut huippupisteitä.

Kenelle: Peleistä kiinnostuneille lukijoille, heille, jotka tahtovat nostalgisoida 80-luvun tunnelmissa, taikka vain kaipaavat koukuttavaa lukuromaania.

Stoori: Kirja vie meidät puistattavan todentuntuiseen lähitulevaisuuteen, jossa maailma vetelee viimeisiään. Päähenkilö Wade Watts, kuten suurin osa muusta maapallon väestöstä pakenee OASIS-nimellä kulkevaan keinotodellisuuteen. Siellä mikä tahansa on mahdollista. Voi käydä koulua tai työskennellä, pelata, tavata ystäviä, matkustella planeetalta toiselle, olla ihminen, ihmissusi, zombie... Mitä vain.

Nyt OASIS on suositumpi kuin koskaan. Onhan peliohjelman luoja, James Halliday kuollut, mutta laatii sääntöjä vielä rajan takaa. Kirjaimellisesti. Ennen poismenoaan hän koodasi OASIS-todellisuuteen pelin. Pelin, jonka tarkoituksena löytää kolme huolella kätkettyä avainta. Palkinto houkuttaa koko ihmiskuntaa, onhan Hallidayn mittamaton omaisuus testamentattu voittajalle.

Palkintoa tavoittelevat niin hyvikset kuin pahikset. Ja juuri heitä vastaan Wade aloittaa aina vain pelottavammaksi käyvän kilpajuoksun..

Tunnelma: Teinimäisen hilpeä, samalla uhan tuntu väijyy joka sivulla. Surumielinen. Liikuttava. Aito.

Lapsena olemisessa pahinta oli, ettei kukaan paljastanut minulle, millaisessa tilanteessa todella olin. Itse asiassa he väittivät täysin päinvastaista. Ja tietenkin minä uskoin heitä, koska olin pelkkä kakara enkä osannut edes epäillä. Siis hitto vie, eiväthän minun aivoni edes olleet vielä kasvaneet täyteen kokoonsa, joten miten minun olisi pitänyt tajuta, että aikuiset puhuivat pelkkää potaskaa?

Plussat: Ready Player One on kertakaikkisen hämmästyttävä teos. Siis minähän en ole millään tavalla innostunut tietokonepeleistä, niiden (kuulemma) koukuttavista maailmoista. Ja silti tämä romaani tarjoili silkkaa lukemisen juhlaa, nousi kuin häkä päähän (sori, en malttanut vastustaa ikivanhaa fraasia). Lukiessa nyökyttelin heille, jotka ovat teokseen aiemmin hurahtaneita. Kirjassa nyt vain on potkua, huumoria, sympaattiset henkilöhahmot ja vetävä tarina. Mitä muuta sitä voisi täysveriseltä lukuromaanilta odottaa?

Miinukset: Joitain pelikohtauksia olisi voinut lyhennellä, romaanihan on valtavan paksu! Nikottelin kirjan migreenimäisen räväköille kansille... mutta kyllähän ne kieltämättä sopivat teemaan. Ja nämä suomenkieliset kannet ovat vielä inhimilliset verrattuna jenkkiversioon.

Yleistä: Nyt kuin dystopiateema on pikku hiljaa kietonut minut sormensa ympärille, saatan jatkaa matkaa genren parissa läpi kevään. Arvostelukappaleet menevät kaiken edelle, luonnollisesti, mutta muuten. Muuten!

Muualla: Kuten mainitsin, kirjasta on postattu valtavasti!



"Minua pelotti koko elämäni ajan. Aina siihen asti kun tiesin, että elämäni oli viimein päättymässä. Silloin minä tajusin, että vaikka todellisuus voi olla kauhistuttavaa ja tuskallista, se on myös ainoa paikka, mistä voi löytää todellista onnellisuutta. Koska todellisuus on todellisuutta, Ymmärrätkö?"

***



Haaste 43. Kirja, jossa on yli 500 sivua