Marja Björk; Posliini

Like 2008, 265s.

- Äläkä sä näistä välitä, mitä nyt tapahtuu. Nää ikään kuin kuuluu avioliittoon. Sä olet vain niin pieni ettet ymmärrä vielä. Lupaatsä nyt pitää kaikki omana tietonas? Ettei mee mönkään meidän naimisiinmeno. Lupaatsä?
- Lupaan.


Missä: 60-luvulla Lieksassa ja Helsingissä

Miksi: Koska Prole.

Kenelle: Kasvukertomuksista pitäville lukijoille, jotka eivät kavahda shokeeraavia aiheita. Myös ajankuvauksena Posliini toimii.

Anita-täti oli kirjoittanut äidille, että hän oli löytänyt miehen, jolla oli ruotsinkielinen nimi. Mies oli ihana.
- Niinhän ne on kaikki. Sen ensimmäiset puoli vuotta, äiti sanoi.


Stoori: Posliini on hämmentävässä määrin samanlainen kuin Prole. Eletään samaa aikakautta, liikutaan samoilla kulmilla. Myös posliiniperheessä äiti on vahva, vahvin. Niin vahva, että hän jättää perheensä miehen takia, pirstoaa pojat isälleen, huolii mukaansa tytön ja pikkuveljen. Perheen puolikas muuttaa Ruotsiin, äidille jäänyttä Jaana-tytärtä pallotellaan paikasta toiseen. Helsingissä asuvalla tädillä ja hänen miehellään tuntuu olevan kodissaan juuri pienen tytön kokoinen rako.

Jaana on aina tervetullut pääkaupunkiin pitämään yllä kulissiliittoa Anitan ja Kurren välillä. Kurre, Nuutti-sedäksikin kutsuttu aikuinen mies, opettaa Jaanalle temppuja, jotka tuntuvat pahalta ja vähän hyvältä ja se että se tuntuu hyvältä, tuntuu pahalta... Pieni tyttö jää riipivien olosuhteiden armoille. Miehen armoille, joka on ainoa välittävä aikuinen. Miehen, joka käyttää häikäilemättä hyväkseen toisen pienuutta, toisen hätää.

Tunnelma: Kertakaikkisen painostava. Marja Björk hivuttaa aiheensa salakavalasti lukijan iholle, ihon alle. Niljakkuus ja hämmennys saavat kaipaamaan suihkua.


Kun tulin koulusta, kysyin Lahjalta mitä huora tarkoittaa.
- Taasko täällä on tapeltu.


Plussat: Posliini on ruma kirja, siitä emme mihinkään pääse. Se ei kaunistele, peittele, kiertele. Ja juuri siksi se on äärimmäisen rohkea romaani aina tärkeästä aiheesta. Tämä teos paljastaa hienosti sen minkä muut vastaavat kertomukset sivuuttavat; hyväksikäytetyn tytön ristiriitaiset tunteet, tyttö vihaa, häpeää mutta myös rakastaa.

Miinukset: Romaani vilisee niin runsaasti ällöttäviä yksityiskohtia, että lukiessa ei voi välttyä likaisuuden tunteelta. Ellei teos olisi ollut näinkin lyhyt, olisin saattanut jättää sen kesken. Toisaalta pakkohan minun oli saada tietää, mitä Jaanalle tapahtui. Inhottava tunne jäi elämään vielä kansien sulkemisen jälkeenkin (pitkään), eli herkät lukijat jättäköön kirjan suosiolla väliin.

Yleistä: Okei, olen nyt lukenut kaksi teosta Marja Björkiltä. Pidän hänen omalaatuisesta ja jäljittelemättömästä tyylistään. Posliinin jälkeen tuli kuitenkin sellainen olotila, että nyt on saatava jotain Ihan Muuta.

Muualla: Teosta on luettu paljon, katsokaapa esim.  Jane, Aletheia, Mari A, Vinttikamarissa, Anun ihmeelliset matkat

Olen ruuvien ja rautojen häkissä, olen mustaksi hiiltyneiden puunrunkojen keskellä. Minun lihaani kiertyy ruuveja, olen ruosteista rautaa. Minä palan. En pääse nuotiosta pois. Haisee palanut ihmisliha, haisee samalle kuin silloin, kun naapurissa oli tulipalo jaa paareilla kannettiin ruumista.

***
Helmet-haaste kohta 6. Kirja, jonka nimi on yksi sana