Salla Simukka; Jäljellä

2012 Tammi, 222s. (pokkariversio)

Hän odotti kolmen päivän ajan, että jotain tapahtuisi,
Hän odotti, että häntä tultaisi hakemaan.
Hän odotti, että katastrofi iskisi.
Hän odotti, että televisio, radio, netti tai kännykkä alkaisi toimia.

Missä: Tampereella, Helsingissä, Suomenlinnassa, lähitulevaisuudessa.

Miksi: Dystopiateeman takia, myös koska olen ollut aikeissa jo pitkään tutustua Salla Simukkan laajaan tuotantoon.

Stoori: Koet olevasi ulkopuolinen, yksinäinen niin omassa perheessäsi, kuin koko maailmassa. Karkaat kotoa vain yhdeksi yöksi. Heräät, hipsit takaisin tuttuun taloon ja huomaat, ettei siellä olekaan ketään. Ei naapurissa, kaupungilla, missään. Olet yksinäisempi kuin ikinä. Epätoivoinen, kauhuissasi.

Kirjassa käydään Suomenlinnassa - paikassa jonne menetin sydämeni viime kesänä

 

Kenelle: Nuorille, nuorille aikuisille, ikinuorille, aikuisille, vanhuksille... Näin upeaa kirjaa voivat lukea kaiken ikäiset, joten esimerkiksi kirjaston käyttämää luokitusta ei kannata säikähtää.

Tunnelma: Todella taitavasti laadittua psykologista jännitystä. Lukija pääsee päähenkilön nahkoihin kauhistelemaan tyhjäksi käynyttä maailmaa. Olosta tulee epätodellisen kammottavan riehakas.

Plussat: Ai-van mahtavan koukuttava, vahva tunnelmainen kirja aiheesta, joka ei voi olla aiheuttamatta väristyksiä. Olen itsekin miettinyt ja lapsena itse asiassa pelännytkin tilannetta, jossa yhtäkkiä huomaisin olevani maailman ainoa ihminen.

Miinukset: Murina muminaa jälleen kansista. Vaikka ne ovatkin kauniit ja aiheeseen sopivat, saattaa tuo nuori kaunis tytön naama aiheuttaa meissä vanhemmissa lukijoissa pelkotiloja, vääränlaisia kuvitelmia teoksen pinnallisuudesta. Kun itse ensimmäisen kerran näin romaanin, en ikinä uskonut joku päivä siihen tarttuvani. Pöh. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Varsinaisestihan kirja ON nuorille suunnattu joten...

Oih!

Yleistä: Ilmoitusluontoista asiaa mussut. Tämän lukijan pitkä työttömyysjakso päättyy helmikuussa. Tarkoittaa, etten ehdi samaan tahtiin lukemaan, saati päivittämään blogia. Kuitenkin, kuten yställeni totesin, ei ole elämää ilman kirjoja. Kuitenkaan, en tahdo ottaa paineita. Mistään. Antaa elämän nyt viedä, kuljettaa. Tahdon langeta, antaa sen kantaa. Mutta pysyn täällä. Varmasti.

Muualla: Kirjasta on blogattu niin runsaasti, että kurkistakaapas tänne mikäli tahdotte lukea lisää kirjaparista, jonka toisen osan, Toisaalla bloggaan aivan pian.


Oli kuvia mustikkametsästä, Viikin-saaresta, telttaretkeltä. Oli kuvia, joista Emmi saattoi melkein kuulla hyttysten ininän, tuntea nuotion tuoksun ja maistaa proteiinimakkaran suussaan. Lasse, hän ja Milla seisoivat rivissä kumisaappaat jalassa ja ihan törkeät vaatteet päällä.


***

Helmet-haaste kohta 27 Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja