tiistaina, syyskuuta 13, 2016

Annamari Marttinen; Törmäys


Tammi 2016, 361s.


Aamu. Miro. Nadja.
He tulivat humauksessa yhdeksi, yhden ainoan sekunnin sisällä.


Kuinka lyhyessä ajassa elämä murskautuu, tuhoutuu, on lopullisesti ohitse. Kuinka hauras, perhosen siipi on ihmisen elämä. Kuinka montaa henkilöä koskettaa Törmäys, lasien helinä, murtuneiden luiden rutina, vuotava veri. Vain hetkellinen huomion herpaantuminen, siinä se on.


Ihminen menettää puhekykynsä ja kaikki mihin hän on uskonut, kaikki mitä hän on oppinut, luullut ja tiennyt, kaikki mitä rakastanut, kaikki mitä tuntenut, katoaa mattona jalkojen alta.


Aamulla on kihelmöivä kiire, himon polttama tunnetila, sillä onhan hän menossa rakkaansa luokse. Jarkko odottaa, kotiin tai rannalle, kuinka vain, kunhan nämä kaksi pian pääsevät toistensa ihoille. Pian, pian, ettei rakas vain karkaa. Uutuuttaan kiiltelevä auto alla, suojatie ja kännykän ruudulla Jarkon nimi. Sitten räiskis, ja kaikki hajoaa.

Myös Mirolla on kiire. Hänen hikinen työvuoronsa hautausmaalla ohitse, Nadja mekossaan odottamassa. Kauniina kuin pehmoinen persikka. Nuoret ovat menossa kesäteatteriin, mutta ennen sitä, vielä ennen sitä täytyy ehtiä keskustaan hakemaan Nadjan äidiltä rahaa rikki menneeseen pyörään.  Miro ottaa Nadjan tarakalle, kiire, kiire hoitaa velvollisuudet pois alta jotta päästäisi sänkyyn.

Ja vain yksi virheliike, jonka jälkeen kenelläkään heistä ei ole hoppua enää minnekään.


Olin tiukoissa metallisissa siteissä, ne oli kiedottu kaulasta alaspäin mun ympärille. Pakkopaita. Elävä ja kuollut samanaikaisesti. Tuska sellainen, että jos olisin eläin minut pitäisi ampua viipymättä. Sellainen, että ei ollut eikä tulisi enää elämää. Koskaan enää ei olisi hyvä olla. 


Annamari Marttisen Törmäys on pysäytyskuva kauhun lamaannuttamista ihmisistä. Se ritisee tunteita; päälleajajan syyllisyyttä, eloonjääneiden kaipuuta ja tuskaa, sivustakatsojan hämmennystä. Kipu hiipii lukijankin ytimiin. Sydän pamppailee kuin parhaissa äänitehosteissa.

Taidokas ja tärkeä romaani tämä Törmäys. Synkästä aiheestaan huolimatta varovaisen toiveikas.


Voisko jokin siirtyä paikoiltaan siinä mitä oli ollut jo niin kauan.




8 kommenttia:

  1. Oh, tämä kirja mennyt itseltäni täysin ohi. Mutta nuo lainaukset ja kuvas meni suorastaan samantien ihon alle, pakko laittaa varausjonoon!

    VastaaPoista
  2. Tätä ei kannata päästää ohi ;)

    VastaaPoista
  3. Saat kyllä vaikuttamaan tämän aika vaikuttavalta ;)

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. No nimenomaan, oikeaa tunnetykitystä!

      Poista
  5. Kävin just Mailla tästä lukemassa ja totesin, että 'tämä pitää lukea'. Kiva kun kumpikin vakuutatte, että kannattaa lukea!

    Olen lukenut Marttiselta about neljä kirjaa varhemmin, mutta nyt en pariin vuoteen mitään. Onneksi tämä tuli minulle:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että tuli, koska uskon Main tavoin tämän olevan ihan sinulle. Mahtavalla tunnepalolla kirjoitettu kirja NIIN tärkeästä aiheesta!

      <3

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥