Hanna-Riikka Kuisma; Viides vuodenaika

Like 2016, 446s.

- ...Välillä kadehdin sitä yhtä, Nataschaa ja muita selvinneitä. Heillä on todisteet, heitä uskotaan. He pääsivät pakoon, koska olivat konkreettisesti lukkojen takana. Entäs me, joiden kahleet, kalterit ja lukot olivat näkymättömiä muille, mutta meille yhtä totta kuin panssariovi. Eikä ulospääsyä ole.


Luna, meidän kuuvauva. Nimensä vaihtanut nainen, edesmenneen miehensä paita pään ympärillä kuin suojaavana pussina. Ulkona, pihalla, ikkunoissa raakkuu niitä. Linnut, Lunan syvästi vaurioituneen, pirstoutuneen mielen muodostama fobia. Nyt Lunan aviomies on kuollut (Mieheni oli väärässä. Tiedän ettei minua voi suojella linnuilta. Niitä on huoneessa. Ne ovat minussa.)  ja elämä tehnyt kivuilaan kierroksen aikuisuudesta takaisin holhottavaksi. Hän asuu sisarensa perheen yläkerrassa, muistaa vain pätkittäin ja vähän. Aikatasot, jo tapahtunut ja tuleva muodostavat piinatun mielen labynrintin.


Olen täysin epäonnistunut sekä ihmisenä että naisena. Ammatillisesti en voi olla, koska en ole mitään. En ole koskaan ollut edes olemassa kuin suhteessa muihin: tytär, sisko, tyttöystävä, äpärä, huora, potilas, se puolitumma, ongelma, tapaus. Raiskattu, hakattu, halkinussittu. Haluttu, halattu, hyvänä pidetty. Jätetty, unohdettu, vaihdettu.


Peileissä häilyy kirjoitusta, vartalolla muistijälkiä hänestä. Mikä on totta, kuka edes todellinen? Mitä naapuritalon kellarissa tapahtuu öisin? Millaisia salaisuuksia kantaa sisaren puoliso Inka? Ja kun perheen pieni tytär ilmoitetaan eräänlaiseen kauneuskisaan, löytää Luna oman missionsa. Pahan kierre on katkaistava.


Hanna-Riikka Kuisman uutuusteos, Viides vuodenaika kuuluu syksyn kuumimpien listaan. Olen odottanut romaania Valkoisesta valosta saakka, ja nyt se on tässä. Nyt se on luettu. Apua. Arvostan Kuisman kieltä ja kykyä kertoa erilaisten mielenterveysongelmien piinaamista henkilöistä. Romaanin dissosisaatiohäiriöistä ja monin tavoin hyväksikäytetystä Lunasta tulee lukijalle kuin sielunsisar, kuin peli. Hänen selviytysmiskamppailunsa omia demonejaan vastaan on kammottavampaa kauhukirjallisuutta kuin yksikään aiemmin tänä vuonna lukemistani teoksista. Ja kuitenkin, Viides vuodenaika, niin polttavalla tunteenpalolla kirjoitettu, on mitä kaunein kirja! Toivon koko sydämestäni tälle suurta suosiota!


- Muista aina, että sinä et ole paha. Sinulle on tehty pahoja asioita, mutta sinussa on aina kohta, johon mikään paha ei ole päässyt eikä pääse. Turvapaikka, mielesi on aina pitänyt siitä huolen.