tiistaina, syyskuuta 20, 2016

Laura Gustafsson; Korpisoturi


Into 2016, 257s.

Kapealla tiellä joku juntti ajaa kahdeksaakymppiä ohi liian läheltä, tööttäileekin vielä mennessään. Rauha sielussaan Ahma ajattelee post-apokalypsia, jolloin valtaosa ihmiskunnasta on kuollut. Kuinka mahtavaa silloin onkaan pyöräillä.


Maailmanloppu on tulossa! Seuratkaamme Ahman esimerkkiä ja paetkaamme maalle! Omavaraisuus kunniaan! Pelastautukoon ken voi!

Maamme tila huolestuttaa varmasti jokaista uutisia seuraavaa kansalaista. Tähän saumaan, tähän aikaan Korpisoturi tulee ryminällä, vainoharhainen kiilto silmissään pommivarmalla selviytymissuunnitelmalla varustautuneena. Ahma on kuin brutaali mielensäpahoittaja. Paitsi nuorempi, nörtimpi, oppinsa internetin keskustelupalstoilta ammentanut. Onneksi Ahman mummo kuoli, perinnön turvin kun voi hankkia oman talon itärajan tuntumasta.


Normaaliväestö ei tee paloharjoituksia, vaan panee toivonsa siihen, ettei tuli syty - ei ole syttynyt ennenkään. Ja onhan sentään palovaroitin!


Huolella laaditut suunnitelmat uhkaavat kaatua jo alkumetreille kun Ahma huomaa, ettei erakoituminen ole ihan niin helppoa kuin hän kuvitteli. Naisia puskee sisään ovista ja ikkunoista, sikamokomakin meinaa heittäytyä turhan tuttavalliseksi. Entä sitten kun tulee talvi ja ruokavarat uhkaavat hiipua. Ja se toivottu, ei kun pahin, tapahtuukin, koko maasta katoaa sähkö ja yhteiskunnan romahtaminen alkaa.


Herranjestas mikä kirja! Kirjailija Laura Gustafsson on minulle aiemmin vain nimenä tuttu, mutta hänen tragikoomisen älykäs tyylinsä osui ja upposi. Korpisoturi on ajatuksia ja naurunpyrskähdyksiä aiheuttava romaani, pelottavan ajankohtainen. Vaikka teema kiertyy ympäristöasioiden ympärille, mukaan mahtuu runsaasti rivienvälistä luettavia kerroksia. Muistakaa tämä!


"Sinä olet maa, ja minä olen kuu", Pamsu sanoo kattoa tuijottaen. "Joskus harvoin sinun varjosi osuu minun päälleni. Mutta silloinkin meillä on etäisyyttä miljoona kilometriä."
"Alle neljäsataatuhatta, jos tarkkoja ollaan", Ahma korjaa.

***

Kirjan ovat lukeneet ainakin Krista ja Anneli,






14 kommenttia:

  1. Niin samaa mieltä, mikä aihe ja kuitenkin samalla niin hauska! <3 Ihana kirjailija ja miten tämä tosiaan herättikään ne salaliittoajatukset :D Hieno bloggaus kulta :*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, tämä oli kyllä semmoinen paketti, että vainoharhat saivat tulta alleen :D Hienoa! Ja kiitos muru sanoistasi sekä lukuvinkistä! <3

      Poista
  2. Hah, tämäKIN pitäisi lukea! Teema kuulostaa todella mielenkiintoiselta ja ajankohtaiselta. Tuntuu ettei mitenkään aika riitä lukemaan kaikkea mitä haluaisi :D

    Pari päivää jo kipeänä tässä ja ei ole saanut MITÄÄN luettua tänä aikana.

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi, flunssa on kurja juttu. Minusta tuntuu, että näin syksyllä ollaan poikien kanssa joka toinen viikko terveitä, joka toinen viikko kipeitä... Mutta kirjat jaksaa odottaa ;) Tämäkin, jota kyllä suosittelen!

      Poista
  3. Ensikosketus Gustafssoniin minullakin ja juu: herttileiri mikä stoori! Tärkeä teema, jota myös Isomäki käsittelee "Haudatussa Uhkassa" linkolalaiseen malliin huovismaisella huumorilla höystettynä; oiva esimerkki siitä, jottei ajankohtaisuuden ei tarvitse olla ankeaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, eikö, mikä mahtava kirja meillä tässä!! Tulen lukemaan ja linkitän sinutkin, kunhan enemmän aikaa koneella hengailla :D

      Poista
  4. Hei, kysymykseni ei liity tähän postaukseen, joten anteeksi siitä :)

    Olen ostamassa äidilleni syntymäpäivälahjaksi Kevätkuolema-dekkaria (kyseessä todellinen dekkarihaukka siis, hah!) ja huomasinkin, että olet kyseisen teoksen lukenut. (http://rakkaudestakirjoihin.blogspot.fi/2013/04/mons-kallentoft-kevatkuolema.html) Aloinkin siis miettiä, onko kyseinen sarja sellainen, että kaikki osat pitää lukea järjestyksessä jotta jotain ymmärtäisi, vai ovatko kaikki kirjat yksittäisiä tarinoita, joita yhdistää ainoastaan päähenkilö tms?

    Sinulla on muuten kiva blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja kiitos kivasta kommentista! Aina saa kysyä! Kallentoftin dekkareissa on jokaisessa oma juonensa, ja ne voi lukea erillisinä tarinoina. Jos haluaa seurata päähenkilöiden elämiä, kannattaa tietysti aloittaa ensimmäisestä osasta. Mutta osta pois, Kevätkuolema on erinomainen teos! :D

      Poista
  5. Hertsileijaa mikä Korpisoturi! -pakko hehkuttaa minunkin :) Gustafsson oli taustatyönsä perusteellisesti tehnyt, kirjassa oli niin paljon nippelifaktaa sieltä täältä - joihin Ahma sitten lausui näkemyksensä.

    Kyllä meidän kotimaiset kirjailijat on huippuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Riitta ja kyllä, tänä syksynä näitä mahtavia kotimaisia on putkahdellut kuin sieniä sateella. Wow! Minäkin kiinnitin huomiota kirjan hurjaan nippelitietomäärään. Tällaista ei ihan yhdeltä istumalta kirjoiteta!

      Poista
  6. Tämä kiinnostaa kovasti ja arviosi ansiosta ehkä vieläkin enemmän!

    VastaaPoista
  7. Sama kuin Kaisa V, en ollut tajunnutkaan ettei tämä ole pelkkää synkistelyä! Lupaavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, tämä oli mielettömän hilpeän kamala!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥