Atena Kustannus Oy 2012, 295s.
Before I sink
Into the big sleep
I want to hear
I want to hear
The scream of the butterfly
The Doors: When the Music´s Over
Ruumisperhosia? Oliko sellaisia olemassa, Oksanen ihmetteli.
Kyllä on, ainakin tässä kirjassa. Mustilla perhosilla onkin aivan oma tahto, kuten myös suuri rooli tarinassa. Sen saa huomata lomamatkalle lähtenyt varsin kirjava joukko. On punatukkainen kaunotar Annukka, jonka perään kuolaa koko lomaileva miesväki. Tähän kuuluu bändi, jonka yksi jäsenistä aiheuttaa harmia koko kokoonpanolle roikkumalla jatkuvasti raflaavissa lööpeissä. "Manageri" on päättänyt antaa kohun vähän laantua lähettämällä porukan tauolle idyllisen oloiseen mökkikylään. Järvenrannalle, keskelle metsää, keskelle Suomen kauneinta kesää... Samassa mökkikylässä lomailevat myös isä tyttärensä kanssa, sekä hiukan omalaatuisen oloinen, jo iäkkäämpi pariskunta. Muutaman mökin ja grillikatoksen lisäksi paikka on autio, vain jokunen talo ja sinnekin matkaa useampi kilometri.
Jo alkuun käy selväksi, että Annukan ja bändin jäsenen Erkan välille tulee syttymyään roihuava lomaromanssi - huolimatta siitä, että Annukan oma mies ja poika muistuttelevat pienenä omantunnon äänenä olemassaolostaan. Pian Annukka vaientaa äänen ja huomaa muutenkin joten muuttuvansa... Mitä ihmettä voi tarkoittaa kuutamo, joka kietoo pimeään välillä kirkkaan keskipäivän? Entä ne suuret, mustat perhoset? Myöhemmin, kun tapahtumat ovat lähteneet luisumaan hallinnasta, rannasta löytyy perhosten peittämä ruumis. Paikalla on traaginen menneisyys, ja nyt vanhat tapahtumat ottavat uudelleen muodon uusissa henkilöissä...
Vähän ajan kuluttua jostain alkoi kuulua lepatusta ja outoa matalaa hyrinää. Tuntui melkein kuin ilma olisi värissyt. Mä näin ylhäällä puiden välissä mustan vanan ja luulin niitä ensin lepakoiksi, mutta ne olivat pienempiä. Niiden täytyi olla sellaisia perhosia, jollaisen Iida oli löytänyt. Niitä oli varmaan satoja.
Taitavan kirjailijan lailla Vänskä kutoo varsin pelottavan oloisen seitin muinaisesta myytistä, joka kietoo pauloihinsa uskottavat henkilöhahmot. Vänskällä on ilmiselvät kertojan lahjat ja parhaimmillaan hän on varsinkin romaanin alussa, jossa tunnelmaa vasta kasvatellaan.
Koska itse en suuremmin piittää kauhugenrestä tai yliluonnollisista tarinoista, kirjan hotkaisin välipalaksi. Nopealukuinen tämä todella oli ja varsin otteessaan pitävä. Mutta en tiedä voiko kauhukirjallisuudessa uskottavuudesta edes puhua? Jos tarina on ilmeisen kummitusmainen, se on sellaisena otettava. Toisaalta henkilöhahmojen psykologiset ulottuvuudet lisäsivät mielenkiintoa ja niistä sainkin eniten irti.
Mia Vänskän esikoisteos, Saattaja on minulla vielä lukematta, mutta ehkäpä sen jossain vaiheessa näppeihini otan. Kauhunystävät, tämä on teille!
Romaanin on arvostellut ainakin Susa
En minäkään varsinaisesti perusta kauhutarinoista. Kiitos kuitenkin mielenkiintoisesta esittelystä Annika K!:))
VastaaPoistaOikein hyvää viikon alkua sinulle!<333
Aili-mummo, voi kiitos samoin sinulle! ♥ ♥ ♥
VastaaPoistaVälillä on mukavaa kokeilla hermojaan kauhutarinoilla, vaikken ihan illan pimeimpinä hetkinä niitä lukisikaan.
VastaaPoistaKiitos mielenkiinnon herättämisestä!
Hanne, kiva kuulla, että mielenkiinto heräsi! Kauhukirjallisuutta voin vielä harkinnanvaraisesti lukea, mutta elokuvia en katso!
VastaaPoistaLiian yliluonnollinen ei pure minuunkaan, mutta olen aika hulluna Jim Morrisoniin, joten tuo eka sitaatti menee nyt mun sitaattikirjaani, jossa siis blancot sivut.
VastaaPoistaToisaalta tässä on kiva elementti yliluonollisuuteen, koska se on perhoset...Minullakin on tämä kirja, mutta koska ehtisinkään.
Maaginen realismi on mun laji! Ja kunnon dekkarit;-)
Leena, niin on nopealukuinen tämä, että kyllä sie tämän jossain välissä ehdit :)
VastaaPoistaSama juttu mulla! Yksi uutuusdekkari tulossa kirjastosta, saa nähdä onko mieleinen.
Jossain välissä sitten...Yllättihän Unikoirakin minut.
VastaaPoistaMikähän sulle nyt tulee...Kotimainen? Käännös?
Leena, tässä on yllättäjäainesta :)
VastaaPoistaMulle on tulossa se (muistaakseni) ruotsalainen romaani Lola ylösalaisin. Outo nimi, mutta juoni vaikuttaa kiintoisalta. Ja Linn Ullmannin Aarteemme kallis. Sehän ei dekkari varsinaisesti ole, enemmänkin psykologinen trilleri?
Miä Vänskän kirjat kuuluvat minulla sellaiseen "ehkä luen" -kategoriaan. Nyt kyllä alkoi tämä Musta kuu kiinnostaa! (Myös tuo Aarteemme kallis kiinnostaa).
VastaaPoistaAivan ihana kansi Vänskän kirjassa - ihan jos sen perusteella voisin hankkia kirjan :D Otanpa nimen ylös, sillä suomireissu on yllättäen tulossa näin talviaikaan, joten sitten pääsee haalimaan kotimaista kirjallisuutta kassit täyteen ;)
VastaaPoistaItse en muuten pahemmin kauhua lue (nuorempana kuin enemmänkin), mutta kauhuleffoihin olen ihan koukussa. En oikeastaan tiedä, mihin sen kauhun lukeminen jäi. Menee vähän kausittain nämä lukemiset ja joskus joku tietty vaihe kestää vuosiakin.
Tuulia, mie odottelen kieli pitkällä tuota Aarteemme kallis. Toivottavasti ei tuota pettymystä! Hitlerin tytär tuli tänään kirjastosta, en nyt taas tiedä mitä ryhtyisin seuraavaksi lukemaan...
VastaaPoistaKyllä Vänskään kannattaa tutustua, näitä ei kauaa lue!
Elegia, näissä kannet on todella onnistuneita! Varsinkin tää Musta kuu -ihana ja pelottava! Mulla menee päinvastoin, kirjoista voin lukea mitä vaan, mutta kauhuleffojen katsominen voi viedä yöunet...