keskiviikkona, toukokuuta 09, 2018

Ayòbámi Adébáyò; Älä mene pois



Stay With Me 2018, suom.Heli Naski ja Atena 2018, 300s.



Miehellä voi olla monta vaimoa tai rakastajatarta, mutta lapsella vain yksi äiti.



Älä mene pois kuuluu jälleen niihin teoksiin, jotka olisin saattanut huoletta ohittaa ilman rakkaiden kirjabloggaajien suosituksia. Lapsettomuus tuntuu olevan nyt pinnalla, mutta verrattuna saman aiheen ympärillä pyörivään Vilpittömään sydämeen, tarina on täysin eri. Toki erilaisuutta korostaa se, että tällä kertaa liikumme tulikuumassa Nigeriassa, sen alati vaihtuvissa poliittisissa tuulissa ja lisääntyvässä väkivallassa. Nyt lapsettomuus tarkoittaa automaattisesti myös sitä, että ellei ensimmäinen vaimo tule raskaaksi, otetaan toinen. Ehkä vielä kolmas ja neljäskin. Mutta Akin nimenomaan vannoi Yejidelle haluavansa vain hänet ainokaisekseen.


Sitä paitsi, mitä rakkaudesta jäisi jäljelle ilman rajojen yli venytettyä totuutta, ilman noita parempia versioita itsestämme, joita esittelemme ainoina olemassaolevina?



Kampaajana toimiva Yejide on kipakka tapaus, hänen varpailleen ei niin vain astutakaan. Ja kuitenkin eräänä kohtalokkaana päivänä, vuosien lapsettomuuden jälkeen, tuo sinnikäs anoppi taloon Funmin. Tuon kauniin ja viattoman kieron kakkosvaimon, jonka Akin painostuksen alaisena on suostunut ottamaan. Täytyyhän perheeseen lapsia saada! Mikä Yejide luulee olevansa vastustaessaan suvun perintöä? Nainen, joka uskoo rakkauteen. Äitiyteen. Hänellä on nyt vain yksi päämäärä; tulla raskaaksi keinolla millä hyvänsä saadakseen Akin jälleen itselleen. Palatakseen luottamuksen ja hyväksynnän aikaan.


Katsellessani maitoläiskän leviämistä alaspäin tajusin, että maa oli juuri vedetty jalkojemme alta, me seisoimme ilmassa, eivätkä sanani kyenneet estämään meitä putoamasta kuiluun, joka oli juuri avautunut alapuolellemme.



Ayòbámi Adébáyò kirjoittaa viekkaan oivaltavasti traagisesta rakkaustarinasta vailla säälin häivääkään. Sen sijaan hän suhtautuu päähenkilöihinsä lempeällä huumorilla. Sivu sivulta juoni onnistuu yllättämään kuin parhain trilleri. Surullinen ja silti toiveikas sellainen. Vallan ihanaa lukea vaihteeksi jotain näin kevyen vakavaa!



Ystävä hyvä, me emme voi aina tietää tämän päivän perusteella, millainen huomisesta tulee.


***


Teoksen ovat lukeneet ainakin Omppu, Laura ja Anneli.



6 kommenttia:

  1. Minä aivan pakahduin tämän kirjan kanssa. Aivan uskomattoman hieno tarina ja ihana, että se sijoittui Afrikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, Mai! Miljöö luo tarinaan eksotiikkaa ja kuitenkin, kaikesta huolimatta, tarina pysyy sympaattisen kevyenä.

      Poista
  2. Kivasti sanoit Annika: kevyen vakavaa. Tällaista se todellakin oli tämän kirjan kanssa. Kertakaikkisen upea kirja. Hienoa kun tulee uusia Afrikasta kirjoittavia kirjailijoita. - Mukavaa helatorstaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli -näin jälkikäteen :) Ihanaa äitienpäivää sinulle! Pitäsi lukea enemmän afrikkalaista kirjallisuutta, hyvällä tavalla erilaisia kirjoja.

      Poista
  3. Kirjoititpa houkuttelevasti tästä kirjasta! Minulla on tämä lainassa, kunhan vain ehtisin kirjakasojeni keskeltä aloittamaan tätä... Afrikkalainen kirjallisuus kiinnostaa, ja tätä ovat kaikki kehuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ns. genre kiinnostaa, suosittelen tätä ehdottomasti! Kirjaan voi vain rakastua ;)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥