Päiväkoti valmistautuu juhlaan ja lapset viedään lähimetsään poimimaan valkovuokkoja. On kaunis alkukesän päivä, idylli on täydellinen. Lastenhoitaja kääntää katseensa hetkeksi, ja yhtäkkiä nelivuotias Angelica on poissa, kadonnut jälkiä jättämättä. Etsinnät eivät tunnu tuottavan tulosta, sillä kaappaaja on päättänyt, että Angelica ansaitsee nykyistä paremman elämän...
Intensiivinen ja selkäpiitä karmiva kertomus etenee kolmen havainnoijan näkökulmasta: kadonneen Angelican, päiväkodissa työskentelevän Magdan sekä pääkallonpaikalle osuvan Danielin.
Inger Frimansson (s. 1944 Tukholmassa) asuu Södertäljessä miehensä kanssa ja on kahden aikuisen tyttären äiti. Hän kirjoittaa puistattavia psykologisia trillereitä, jotka nostavat esiin mielissä väijyvän pimeyden ja paljastavat tyynen julkisivun takana tapahtuvat kauheudet. Tämä mestarillinen juonenkehittelijä on palkittu useasti, muun muassa Ruotsin Dekkariakatemian palkinnolla kaksi kertaa.
***
Hiukan toisenlainen katoamistarina tällä kertaa. Kirjassa ei katoamistapausta käsitellä lainkaan poliisin näkökulmasta, vaan tarina etenee niiden ihmisten kertomana, joita asia löyhästi tai tiiviimmin koskettaa.
Teoksen psykologinen trillerimäisyys jätti minut jostain syystä kylmäksi. Olen aiemminkin yrittänyt päästä sisään näihin Frimanssonin kirjoihin - turhaan. Joko kerronnasta pitää tai ei pidä.
Mä pidin tästä aivan. Jotenkin elin tämän kirjan mukana vielä suht vahvasti. Ei mikään huippu, mutta sen verran kolahti, että saatan lukea kirjailijan muitakin kirjoja vielä.
VastaaPoista--
Elina
Kiva Elina, että tykkäsit! Mun suosikkeja samantyylin naiskirjailijoista ovat Karin Alvtegen ja Karin Fossum. Kannattaa testata jos Frimanssonkin kolahti :)
VastaaPoista