On säteilevän kirkas helmikuun päivä Roslagenin saaristossa Itämerellä. Anders, Cecilia ja heidän kuusivuotias tyttärensä Maja hiihtävät kotoaan Domaröstä läheiselle Gåvastenin majakkasaarelle. Jokin jäällä kiinnittää Majan huomion, ja tyttö kiipeää alas majakkatornista tutkimaan asiaa. Sitten Maja onkin kadonnut kuin tuhka tuuleen. Lumiselta jäältä ei löydy edes jalanjälkiä.
Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin Anders palaa yksin Domaröhön. Tyttären käsittämätön katoaminen ja sitä seurannut avioero ovat ajaneet hänet pullon pariin. Paluu vanhaan kotiin vain pahentaa Andersin epätoivoa, kunnes hän eräänä aamuna löytää tuvan pöytään kaiverretun tekstin: KANNA MINUT
Onko kyseessä julma pila vai viesti Majalta? Samaan aikaan kun viesti ilmestyy Domarössä alkaa tapahtua myös muuta merkillistä. Asukkaiden postilaatikoita tuhotaan, taloja palaa maan tasalle, ja joku tai jokin liikkuu äänekkäästi öisessä metsässä. Myös meri liikehtii levottomasti, kurkottaa kohti maata ikään kuin varoittaakseen domaröläisiä - tai ottaakseen omansa takaisin.
Ihmissatama on suuri tarina vihasta ja rakkaudesta, salaisuuksista, valheista ja magiasta. Se on kertomus meren mahdista ja ihmisen jatkuvasta kamppailusta itseään suurempia voimia vastaan.
***
Huh mikä kirja! Olen jokseenkin sanaton päästyäni loppuun tämän tiiliskiven.
Kirja muistutti alkuun aikoinaan lukemaani Yömyrskyä (Theorin) niin tunnelmansa kuin mystisyytensäkin puolesta. Täytyy sanoa, että pidän paksuista kirjoista. Tässä ehti rauhassa tutustua henkilöihin, miljööseen, kuten myös saaren historiaan. Ja kuitenkin teos piti tiukasti otteessaan ja lukukokemus oli kertakaikkisen nautinnollinen. Eniten samaistuin Andersin tuskaan ja toisaalta ihailin hänen ponnistelujaan mahdotonta vastaan.
Aikalailla kirja vaati lukijalta mielikuvitusta ja loppuratkaisun voisi sanoa menevän lievästi yli hilseen, mutta väliäkös tuolla, kun itse tarina pysyi omituisuudestaan huolimatta napakasti kasassa.
"Kanna minua. Kanna kotiin asti. Kanna polkua pitkin, talon kulman ympäri, kynnyksen yli, sisälle taloon. Nosta minua varoen käsissäsi kuin silmäluomina avautuvissa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥