Kun ensi kerran tapaamme Susie Salmonin, hän on jo kuollut. Tarkkaillessaan elämää taivaspaikaltaan hän kertoo tarinan, joka hämmentää vuoroin rajuudellaan, vuoroin kauneudellaan.
Oma taivas on kertomus perheestä ja siitä riistetystä tytöstä. Mutta se on myös tarina ilosta, joka ihmeellisesti löytää paikkansa surun keskelle. Alice Seboldin esikoisromaani herättää lukijassaan niin järkytyksen, innostuksen kuin hellyydenkin tunteita.
***
Elokuvateattereissa pyörii parhaillaan kirjan leffaversio. Kun näin mainoksen ensimmäisen kerran, tuli sellainen fiilis, että ai niin, tuokin pitäisi lukea kirjana. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Voisinpa veikata, vaikken elokuvaa olekaan nähnyt, että teos toimii kirjana paremmin.
Kerronta on nimittäin unenomaisen kaunista. Tässä liikutaan aivan omanlaisissa sfääreissä ja jotkin lauseista oli luettava useampaan otteeseen ihan vain niiden hienouden takia. Itse tarina on rujo; raiskattu ja murhattu tyttö päätyy eräänlaiseen välitilaan, "omaan taivaaseen", jossa kaikki toiveet toteutuu paitsi tärkein; aikuiseksi kasvaminen oman perheen luona. Susie ei tahdo päästää irti omaisistaan ja tarkkailee heitä taivaastaan. Omaisetkaan eivät tahdo päästää irti kuolleesta sisaresta/tyttärestä/ystävästä ja kukin reagoi Susien poismenoon omalla tavallaan.
Kirjan perusteema on yksinäisyys. Vaikka Susien elämä taivaassaan on täydellistä, hän kaipaa takaisin elämäänsä, joka julmasti katkaistiin.
"Synkästä aiheesta huolimatta Oma taivas on valoisa kirja. Alice Sebold on kirjoittanut Susielle äänen, joka välttää liian tunteikkuuden, mutta on lämmin, humoristinenkin." (takatekstistä)
Suosittelen!
Kuulostaa kiinnostavalta kirjalta. Tämä menee ehdottomasti lukulistalleni:)
VastaaPoistaKiinnostavaa kuulla, Susa, mitä kirjasta tulet pitämään. Käynpä blogiasi vakoilemassa :)
VastaaPoistaOlen lukenut kirjan ja tarkoitus on katsoa myös elokuva. Kirjasta pidin tosi paljon, leffasta olen lukenut jonkin verran negatiivisia arvioita. Täytynee palata myöhemmin aiheeseen. :)
VastaaPoista