Keski-ikäisen pariskunnan sunnuntai-idylli rikkoutuu, kun he havaitsevat jotain valkeaa lojumassa puun juurella. Se on kuollut pikkupoika, alaston vyötäröstä alaspäin.
Pariskunta soittaa poliisille. Ennen virkavallan saapumista nainen näkee kauhukseen, miten mies on polvistuneena pojan viereen ja nappaa tästä kuvia kännykkäkamerallaan. Komisario Konrad Sejer saapuu paikalle apulaisensa Jacob Skarren kanssa ja he saavat selville 8-vuotiaan pojan henkilöllisyyden. Pojan löytänyt pariskunta on nähnyt metsäpolulla oudon miehen.
Tilanne pahenee, kun toinenkin poika katoaa...
Fossum on palkittu Konrad Sejer -sarjastaan muun muassa Dekkariseuran Ulkomaisen rikoskirjallisuuden kunniakirjalla vuonna 2000.
***
Karin Fossum on yksi suosikkikirjailijoistani psykologisen tyylinsä puolesta. Kirjailijalla on kyky nähdä luomiensa henkilöiden pään sisään -minun mielestä- selkeämmin mitä useammat muut dekkarikirjailijat taitavat. Fossum kirjoittaa loistavasti ja odotan innolla hänen uusimman romaanin suomennosta (jonka pitäisi tapahtua toukokuussa?)
Tätä teosta olen aiheensa takia vältellyt. Kävipä nyt kuitenkin niin, että kirja "hyppäsi silmille" kirjastossa ja olihan se mukaan otettava. Romaani on kirjoitettu nerokkaan mukaansatempaavasti ja Konrad Sejeriä, vakavaa ja sympaattista komisaariota olikin ehtinyt tulla ikävä.
Itse juoni oli rankka kaltaiselleni pienten poikien äidille. Tuntui aivan kammottavalta lukea, vaikkakin kuvitteellisten, äitien tuskasta, kun he miettivät mitä lapset joutuivat kestämään ennen kuolemaansa. Huh. Aihe tuskin oli kirjailijallekaan helppo. Toisaalta päähenkilöt yrittivät jollain tasolla ymmärtää tapahtunutta vaikkakin yleinen paheksunta pedofiilejä kohtaan tekstistä paistoi. Syystäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥