Anja Aropalo, 53-vuotias kirjallisuuden professori, on tehnyt Alzheimerin tautia sairastavalle miehelleen lupauksen: hän auttaa miestä kuolemaan sitten, kun tämä ei enää muista. Vähä vähältä mies riisuutuu muistoistaan ja Anjan pitäisi lunastaa raskas lupauksensa.
Samaan aikaan toisaalla Anjan sisarentytär, lukiolaistyttö Mari, rakastuu kaikella nuoruuden voimalla äidinkielenopettajaansa, joka yllättäen vastaa Marin tunteisiin. Heidän epäsovinnaisessa suhteessaan valta, halu ja vastuu sekoittuvat toisiinsa ja hämärtävät oikean ja väärän rajat.
Raja luotaa harvinaisen kypsästi ihmisyyden suuria kysymyksiä. Kuinka paljon vastuuta voi toisesta ihmisestä ottaa? Minkälaisen paikan maailmassa täytämme, kuka meidän ääriviivamme piirtää? Voivatko laki, oikein toimiminen ja halu langeta koskaan yksiin ihmiselämässä? Pulkkisen tarkkanäköinen proosa kuljettaa rinnakkain traagisia ihmiskohtaloita, jotka risteävät ja resonoivat niin, että Raja jää pitkäksi aikaa mieleen soimaan.
***
Lisää suomalaista kertomakirjallisuutta, tällä kertaa nuoren naisen kertomana.
Mitähän kirjasta sanoisin. Teksti imaisi mukaansa ja lumosi kauneudellaan. Pulkkinen tuntui tykkäävän pienistä yksityiskohdista yhtä paljon kuin minä, ja se herätti tarinan henkiin. Tarinan pääteemathan ovat niin rakkaus kuin kuolemakin. Näitä aiheita kirjallisuudessa on puitu loputtomiin, mutta Pulkkisen tarina kosketti silti. Se oli naiivilla tavalla kohtituleva, hellyyttävän rosoinen ja ylitsevuotavan vakava. Kasvutarinaksi tätä voisi myös nimittää ja monenlaisia oivalluksia kirjailijalta irtoaa.
Kyllähän minä tästä pidin, mutta tuli kuitenkin useamman kuin kerran sellainen "nuortenkirjafiilis". Vaikea määrittää mikä tökki, mutta jokin kuitenkin. Ehkä syynä oli vain se, että luin vasta samasta aiheesta kertovan Valtosen kirjan, joka jätti Rajan varjoonsa.
Itse sain Rajan luettua vasta äskettäin. Upea kirja ja mainiota kerrontaa. Tykkään Pulkkisen tyylistä ja pakko kesän mittaan kahlata näitä hänen uudempiaankin läpi.
VastaaPoistaHyvä analyysi sinulta!