Eräänä sunnuntaiaamuna 35-vuotiaan Katariinan ovella seisoo poliisi. Hänen isänsä, jota hän ei ole tavannut kolmeenkymmeneen vuoteen, on kuollut yksin hotellissa.
Poliisilla on muutakin yllättävää kerrottavaa: Katariinalla on kolme nuorempaa sisarusta, joista hän ei ole koskaan kuullutkaan. Tieto suistaa Katariinan raiteiltaan. Hänen sisimpäänsä ei tähän asti ole ollut asiaa kellään, ei edes hänen valokuvaajamiehellään Ollilla tai pienellä tyttärellään Elinalla.
Kun sisarukset tapaavat, ei kukaan oikein tiedä, miten suhtautua. Kuka oli se hurmaava, turhamainen mies, joka vei naisilta jalat alta, mutta kuoli yksin? Mitä salaisuuksia Ollin kameran linssi sisaruksista itsestään paljastaa? Uusi tilanne asettaa kaiken vaakalaudalle myös Katariinan ja Ollin rakkaudessa.
Herkästi ja täyteläisen sävykkäästi Katja Kallio kuvaa sisarusten haparoivaa tutustumista toisiinsa ja itseensä. Hän osoittaa taitonsa luodata ihmissuhteita tarkasti ja syvältä, huumoria unohtamatta.
Kalliolta on tullut luettua kirjat Kuutamolla ja Sooloilua (ja toki elokuvat katsottu myös). Molemmat olivat näpsäkkää hyvänmielen luettavaa.
Karilla on hiukan tummempisävyinen teos joka ei tehnyt valitettavasti minuun minkäänlaista vaikutusta. En osannut melko kylmähköihin henkilöihin samaistua ja näin ollen kylmähköksi jäi omakin olo viimeisen sivun jälkeen.
Olihan tässä sanomaa ja kielellisesti Kallio on mielestäni kypsynyt aiempiin teoksiin verrattuna. Kerronta olikin romaanin parasta antia.
Ei tehnyt teosta minuunkaan vaikutusta, kun sen aikoinani luin. Henkilöitä ei syvennetä, jäävät pinnallisiksi.
VastaaPoista