”Me olemme yksi ja sama. Ja silti erilaiset kuin yö ja päivä. Systeri ja minä.”
Helsingissä asuva Meri Aalto on alkoholiongelmaansa peittelevä, eronnut juristi ja Berliinissä asuva Tuuli Aalto-Werner leskeksi jäänyt kotirouva. Kaksosina Meri ja Tuuli ovat identtiset, mutta ihmisinä täydellisen erilaiset. Ja erilaiset ovat heidän muistonsakin.
Tuulin talvilomalla Suomessa vanhat asiat nousevat pintaan ja tilanne kärjistyy. Miten saman tapahtuman voi muistaa kahdella täysin vastakkaisella tavalla? Kun toinen naisista katoaa salaperäisesti, ei kukaan tiedä, onko kyseessä rikos, onnettomuus vai tahallinen katoamistemppu. Löytyykö vastaus menneisyydestä?
Ainakin ratkaisua miettiessä valmistuu maailman paras bataattikeitto. Sen takaa mysteeriä sivusta seuraava graafikko ja mainio kotikokki Anna Laine.
Outi Pakkasen tyylikkäät kaupunkidekkarit ovat saaneet runsaasti kiitosta. ”Tarkoituksella tai vaistolla hän osuu suomalaiseen nykyhetkeen kuin teräsnuoli keskelle taulua.” – Satakunnan Kansa teoksesta Yöpuisto (2008).
***
Pakkasta kehutaan tosiaankin runsaasti joka suunnalla. Itse olen lukenut häneltä muutaman kirjan ja muistaakseni Punainen pallotuoli teki syvimmän vaikutuksen kohtitulevan juonen puolesta. Hyviä kirjoja ovat olleet kaikki, eivät ihan lemppareitani, mutta koukuttavia ja arkisuudessaan otteessaan pitäviä.
Arkisuus ja Helsingin maisemat ovatkin Pakkasen valtteja. Kirjoja lukiessa tulee sellainen olo, että joo, näin voisi oikeastikin käydä.
Muistivirhe vaikuttaa alkuun hyvältä kirjalta, jonka paikka ei kuitenkaan jännäriosastolle kuuluisi. Kun teos etenee, se saa mukaansa uhkaavia sävyjä ja lukijan on pakko saada selville, millaisen koukun juoni tulee tekemään. Koukku selviää vasta viime metreillä. Tuli sellainen olo, että teoksen parissa olisi viihtynyt pidempäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥