Sitaattikatsaus (ja 510. postaus)

Rannalla

Monissa blogeissa on tässä vaiheessa vuotta, vuoden kääntyessä hissukseen sen paremmalle puolelle, katsahdettu menneisiin lukukokemuksiin. Tehty tarkkoja listoja luetuista, lukemattomista, haasteista. Excel-taulukkoja, kaavoja, ympyröitä.

Luonteelleni tyypillisesti en jaksa mennä aiheeseen kovin syvälle nyt ainakaan vielä. Toteanpahan vain, että kirjoja on tullut luettua. Mukaan on mahtunut tajunnanräjäyttäjiä, kosketuspakkauksia, ja muutama karvainen pettymyskin. Myös neutraaleja teoksia on vastaani marssinut, sellaisia, jotka eivät ole tehneet vaikutusta oikeen suuntaan taikka toiseen.

Koska tykkään poimia lukiessa koskettavia lauselmia talteen, lähestynkin aihetta sitaattipostauksen muodossa. Tänäänhän ei ole... tiistai, joten olen vapaa TTT:n orjuudesta, ja voin napsia juttuun tekstiä sen verran, kuin hyväksi koen.

Näin:


♥ Ihminen tunnistaa vertaisensa heti. En usko hitaasti kehittyviin rakkauksiin, vaan niihin joissa mennään pohjaan asti ensi parkaisulla. Kaikki muu on teeskentelyä, kaikki, missä ihminen kuvittelee voivansa päättää ketä rakastaa.

Heidi Köngäs; Hyväntekijä


♥ Mutta tätä meidän maailmaamme ei ole tarkoitettu prinsessoille.

 Muriel Barbery; Siilin eleganssi


♥ Hänelle sanottiin aina, että aika parantaa haavat. Hyvää tarkoittavat ihmiset neuvoivat: Anna ajan kulua... Mutta aika ei paranna mitään. Ajan kuluessa vain väsyy - valtava, sanoinkuvaamaton väsymys valtaa mielen.

Susan Fletcher; Tummanhopeinen meri


♥ On hemmetin absurdi hetki kirjoittaa kalenteriin "klo 8: amputaatio".

Laura Save; Paljain jaloin 


♥ Mutta miten lähteä? Me olemme toisissamme kiinni sitkeillä säikeillä, eikä kukaan ole irti kaikista, sen tietää jokainen kiduttaja. Aina on joku, jonka kivun ja kärsimyksen tunnemme omassa ruumiissamme. Miten uskaltaa olla puoliso ja vanhempi, sitoa itseensä ihmisiä noilla lihaan kiinnittyvillä siimoilla, jotka eivät riuhtaisusta katkea. Mitä enemmän rimpuilee, sitä syvemmälle koukun hakaset puristuvat.

Tua Harno; Ne jotka jäävät 


♥ Rakastuin hänen läsnäoloonsa ja hänen värisyttävään poissaoloonsa, rakastuin hänen silmissään kylpevään syvyyteen, rakastuin hänen luoksepääsemättömyyteensä ja siihen että hän oli yhtä aikaa maanantai ja viikonloppu.

Maaria Päivinen; Pintanaarmuja

Wilma

♥ Minä vannon, nähtyäni kasvosi
koko maailma on minulle harhaa.
Puutarha ei tiedä, mikä on lehti tai kukka.
Hämmentynyt lintu ei erota siemeniä ansasta
(Rumi)

Khaled Hosseini; Ja vuoret kaikuivat 


♥ Elias vihlaisi äkillisesti kuin kipeä hammas kesken minkä tahansa arkisen puuhan, kun hän letitti jonkun auki purkautunutta lettiä tai korjasi kirjoituksia tai kun hän oli oppilaiden kanssa jäällä napakelkkailemassa. Hän mietti: mitä jos kipu ei lakkaa koskaan? Jos aika ei muuta mitään vaan aina on ikävä?

Inka Nousiainen; Kirkkaat päivät ja ilta



♥ Hän meni taas portaita alas, istahti varovasti vanhalle sohvalle ja valitsi Ystadin poliisitalon numeron. Kesti muutaman minuutin ennen kuin Martinsson vastasi.
- Missä olet? Martinsson kysyi.
- Ennen kysyttiin, mitä jollekulle kuuluu, Wallander vastasi. - Nyt kysytään, missä joku on. Meidän tapamme tervehtiä toisiamme on tosiaankin kokenut vallankumouksen.
- Soitiko ihan kertoaksesi tuon?

Henning Mankell; Haudattu 


♥ ...kraaterinpohjassa ei ole ääntäkään, onko tämä rakkautta niin kipeää ja sietämätöntä, näinkö kova on voima jolla meidän on tultava toisiksemme että maankuoret räjähtävät, voisiko hän tällä vihalla ja vallalla ulottua niin syvälle että se mikä on tuskin alkanut lakkaa olemasta, siksi hän kaivautuu minuun että saisi kaavittua pois itsensä, rikottua hajalle tämän ruumiin joka on minun ruumiini eikä kenenkään toisen...

Riikka Pelo; Jokapäiväinen elämämme 


♥ Jos minun olisi pitänyt valita – tai jos kukaan olisi koskaan kysynyt – olisin nimennyt syyskuun lempikuukaudekseni. Silloin valo oli täyteläisin, luonto hauraimmillaan ja kauneimmillaan ja raikkaassa, öisessä sateisessa puhdistuneessa ilmassa vielä lämpöä; puiden lehdet hehkuivat kuin järkensä menettäneinä, metsä tuoksui samaan aikaan märältä ja kuivalta, ja pilvettömänä päivänä taivaan sininen kansi huumasi syvyydellään. Syyskuussa myös kaupungit elivät vahvimmin. Kesän verkkaisuus oli päättynyt eikä talven tieltään lakaiseva kylmyys vielä ollut saapunut. Kuumuus ei läkähdyttänyt eikä pureva pakkasviima lannistanut. Minulle syyskuu oli aina ollut kuukausista toiveikkain, täynnä suuria lupauksia ja avautuvia mahdollisuuksia.

Antti Tuomainen; Synkkä niin kuin sydämeni 


♥ Maailmaa ehkä on kaikki, mikä on, niin kuin se on. Toisaalta niistä asioista, joista ei voi puhua, täytyy vaieta, ja minä kyllä lisäisin tämän asian sille listalle.

Pasi Ilmari Jääskeläinen; Lumikko ja yhdeksän muuta


♥ Ja sinun todellakin on selviydyttävä siitä rajusta, metafyysisestä, symbolisesta myrskystä. Ja olipa se miten metafyysinen tai symbolinen tahansa, älä kuvittele, etteikö se viiltäisi lihaa kuin tuhat partaveistä. Ihmiset vuotavat verta, myös sinä vuodat verta. Kuumaa, punaista verta. Tahraat kätesikin siihen vereen, omaasi ja toisten.

Haruki Murakami; Kafka rannalla 


♥ Nyt tiedän mitä kuoleminen tarkoittaa, Danny mietti, se on sitä kun haluaa puhua jonkun kanssa mutta ei pysty.

Jennifer Egan; Sydäntorni


♥ "Kuinka kauas meidän on mentävä? Mihin saakka?" Kunnes tiedetään, mitä on toisella puolella. "Jospa se ei lopukaan koskaan?" Silloin ainakin tunnetaan aavikko.

André Brink; Hiljaisuuden tuolla puolen

Syksyn (kirja)satoa odotellessa!