Perjantain kunniaksi julkaisen blogissani ihan ehtaa sillisalaattia. Mennään törkeästi asiasta toiseen ja johonkin siltä väliltä. Monenlaiset asiat ovat tämän bloggaajan päätä nimittäin viime aikoina vaivanneet. Olen tarkastellut itseäni suurennuslasilla ja tehnyt vähemmän mukavia havaintoja. Apunani aina ihanat kanssabloggaajat.
Aloitamme 8-pallosta. Minun piti käydä katsomassa Marko Kilven Elävien kirjoihin -perustuva elokuva jo viime viikolla, mutta kun kaksi univelkaista mamia on liikenteessä, voi sattua mitä tahansa... Olimme katsoneet aikataulut vain sinne päin. Niinpä leffareissu vaihtui shoppailuksi, eikä siinä mitään, löysin oikein keväiset verhot olohuoneeseen. Seuraava yritys päästä elokuvaa katsomaan oli keskiviikkona, jolloin ystäväni sairastui kuumeeseen. Vastustus oli siis kovaa, ja mietinkin jo, yritetäänkö korkeammalta taholta viestittää ettei koko filmiä kannata katsoa. Tai sitten se olisikin niin loistava, että paljastuisi kaiken vaivan arvoiseksi. Eilen pääsimme, viimein, 8-pallosta nauttimaan, ja pähkäilemistäni vaihtoehdoista viimeiseksi mainittu osui oikeaan. Elokuva oli koskettava, rankka, ja upea, se todella osui ja upposi kahteen äiti-ihmiseen. Ryhdyimme pohtimaan juonta paluureissulla ja sitä, miten kamalaa se on, että toiset tosiaan elävät Piken elämää. Ainaisessa pelossa. Paniikissa. Tunteissa, jotka repivät kahtaalle... Elämässä, joka Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämän Eliaksen sanoin on aivan perseestä.
Leffaversio poikkeaa piristävällä tavalla Elävien kirjoista. Minusta Marko Kilven kirja on yksi parhaista lukemistani jännäreistä, eli odotukset elokuvaa kohtaan olivatkin korkeat. Vanha totuus, hyvää kannattaa odottaa, piti leffan suhteen paikkaansa. Ehdottomasti. Vankilasta vapautuvan, entisen narkkarityttö Piken (Jessica Grabowsky) tarina tuli loistavine kuvakulmineen ja leikkauksineen aivan iholle. Näyttelijävalinnat olivat myös nappivalintoja, vaikka Olli Repo (Mikko Leppilampi) harmittavasti jäikin tällä kertaa sivuosaan. Eero Aho väkivaltaisena Lallina hurmasi hyytävästi. Ei voi mitään, ainakin minä katsojana ymmärsin, miten vaikea Piken oli miestä vastustaa...
Niin ja sitten heitetään pallo toisaalle. Leena Lumi pohti eilen blogissaan ajankäyttöä. Tunnistin itseni monissa kohdin ja jäin aihetta pidemmältikin pohtimaan. Minäkin käytän bloggaamiseen vaarallisen paljon aikaa. En pelkästään oman blogin kirjoittamiseen, vaan mukaan lasketaan koko hela hoito. Seurailen ja kommentoin toisten kirjablogeja, sekä joitain sisustusblogeja. Etsin itselleni mahdollisimman hyvää luettavaa. Teen varauksia kirjastoon ja kirjoitan arvostelukappalepyyntöjä. LUEN. Yleensä osaan rentoutua kirjojen parissa, mutta kieltämättä olen viime aikoina huomannut kiriväni lukutahtia entisestään. Uutuuskirjoja on nyt tulossa niin paljon, että päätä huimaa. Ja kaikki olisi luettava sekä postattava mahdollisimman pian! Miksi? Kuka vaatii ja potkii ja kuristaa...?
Tietysti minä itse. Olen Leenan tavoin perfektionisti ja sen minkä teen, pyrin tekemään pohjia myöten kunnolla. Armoton olen itseäni kohtaan ja revin stressiä nyt näemmä tästä rakkaasta harrastuksestakin. Lisäksi olen riippuvainen. Aloitin eilen rättipoikkiväsyneenä juuri ilmestyneen J.K. Johanssonin Lauran, jossa päähenkilö kärsii Facebook -riippuvuudesta. Voi pojat kun osui ja upposi. Minä en ole riippuvainen Facesta vaan blogeista! Tilanne paheni vaihdettuani puhelimen sellaiseksi, jossa voi käyttää nettiä, ja nyt huomaan olevani jatkuvalla syötöllä känny kädessä... Arg!
Yritän nyt laatia itselleni aikatauluja, jolloin saan käyttää nettiä ja muun ajan pysyttelen tiiviisti "tässä maailmassa". Bloggaaminen on kotiäidille keino päästä hetkeksi irti paikoin kovinkin puuduttavasta arjesta, ihanteellinen harrastus, jossa ei tarvitse lähteä edes kotoa... Toisaalta joka asiassa, niissä parhaimmissakin, on sudenkuoppansa ja nyt pyristelen irti omastani.
Suhtaudutaan siis itseämme ja toisiamme kohtaan armollisemmin! :) Viikonlopun iloa teille, varsinkin uusille lukijoille!
8-pallo ovat katsoneet ainakin Krista ja Amma
Tuo 8-pallo vaikuttaa just minulle sopivalta elokuvalta. Harmittaa toisinaan, että niin monet suomalaiset elokuvat menevät minulta ohi. Tykkäsin katsoa suomileffoja, mutta nykyään se on melko mahdotonta (ellei imuta niitä netistä, hyi ei saisi, jos niitä edes sieltä löytyy).
VastaaPoistaTäällä huiskuttelee toinen - vai kolmas - perfektionisti. Minulla oli vielä joku aika sitten eräs blogi, johon kirjoittelin ja kuvasin paljon. Lopetin se, koska en yksinkertaisesti enää jaksanut. En jaksanut, vaikka olisin halunnut.
Nyt voi keskittyä enemmän kirjablogiin ja lukemiseen ym. kun pääsin siitä eroon. Jää aikka kommentoidakin enemmän :D
Minullekin muuten meinasi tulla lukemisesta paineita, siis suoranaisia pakkomielteitä. Katkaisin kierteen pitämällä joulukuussa parin viikon tauon romaanien lukemisesta. Luin vain lyhyitä kirjoja ja huumorikirjoja. :D
Olen myös oppinut olemaan lukematta, jos ei huvita. Osaan sanoa, että Ele nyt ei tarvitse lukea, jos et halua. Voit tehdä ihan mitä vain! :D
Minulle tuleekin lukuvapaapäiviä nykyään ainakin yksi viikossa. ;)
Hih, Elegia, kyllä mekin välillä netistä imutellaan... :) Toivottavasti saat 8-pallon, tavalla tai toisella, katsottua. Uskon, että pitäisit!
PoistaMinä en ikinä saisi pyöritettyä toista blogia kun yksikin tuntuu vievän kaiken :) Varmasti hyvä päätös karsia osa pois. Sinulla on niin viimeisen päälle laitettu blogissasi kuvat ja kaikki.
Tiedätkö, mulla on kanssa lähes pakko-oireista toisinaan tuo lukeminen. Ja bloggaaminen + kaikki siihen liittyvä. Joskus saan itseni kiinni, kun olen tarkistamassa ties monennettako kertaa, onko joku varaus jo naputeltu kirjaston tietokantaan ja onko se mahdollisesti ja matkalla meille. Huh! Ja tuo kännyllä netin tarkistaminen on lähtenyt aivan lapasesta. Nyt pientä "kurin palautusta" Annikalle :)
Lukuvapaapäivä kuulostaa hyvälle. Täytyisi minunkin jotain sen suuntaista suunnitella.
Sait ihan saman fiiliksen Lallista kuin mä, Eero Aho oli ihan mahtava valinta rooliin. Että kyllä minäkin Pikeä ymmärrän ettei hän voinut Lallia vastustaa. ;)
VastaaPoistaKrista, en ole ennen edes tajunnut, miten komea Eero on ♥ Pikellä taisi olla Lalliin suurempi riippuvuus kuin huumeisiin...
PoistaElegian tavoin aion ihan lähitulevaisuudessa pitää kirjattomia kausia. Ja myös koneettomia. Pakko saada tietää, mikä tämä juttu on, että aina pitää istua koneella - tai lukea.
VastaaPoistaPari päivää sitten luon kirjaa ja huomasin, että en tajunnut mitä luen. Nyt ei kyseessä mitään vaikeaa, vaan en vain jaksanut tajuta. Onneksi ymmärrän tajuta alkaa peruuttaa. Kaikkien asioiden suma yhdessä kiihkeän blogin kanssa voi olla vapaa pudotus...pimeään.
Komeroiden järjesteleminen on rentouttavaa! Siis ihan jotain muuta kuin istua tässä tai lukea ja käydä lenkillä. Nyt teen outoja juttuja ja aion mm. pestä keittiön kaapistojen ovet, huomenna ostan hennon vihreää maalia ja maalaan jutun tai kaksi, saunotaan, ollaan vaan...
En olisi ikinä voinut uskoa, että joskus lukeminen voi olla stressiksi ja otin vielä kirjoja mielestäni niin vähän...siis uutuuksia. Ehkä minua nyt kalvaakin, kun löysin kirjastosta kaksi oletettua helmeä, enkä pääse niihin kuin ehkä ensi viikonloppuna kiinni.
Rentoa viikonloppua sinulle!
♥
Leena, minäkin saan välillä itseni kiinni tilanteesta jossa olen lukemassa kirjaa, enkä ymmärrä siitä sanaakaan... Toinen esimerkki, luen kirjaa ja mietin samalla, mitä lukisin seuraavaksi. Olen jopa alkanut laatia listoja, missä järjestyksessä ja millä aikataululla luen. Syvällä siis ollaan :D Mutta sekin on jo jotain, että "ongelman" tiedostaa.
PoistaEn osaa sanoa mikä tässä blogistaniassa niin viehättää, että koneella on istuttava vaikka buranan voimalla. Selkä on mullakin kovalla koetuksella...
Voi, maalaaminen kuulostaa hyvältä! Minä suunnittelen tapetoivani tänä keväänä. Ja odotan lämpimiä ilmoja jolloin pääsen ikkunoiden kimppuun. Hyvä että enää lasista läpi näkyy :)
Sitä samaa sinulle! Yritetään vältellä tietsikoita :)
♥
Paljon kuluu minultakin blogien kanssa aikaa, mutta sitä en valita, aikaa on..:)
VastaaPoistaLukutahtini ei ole mitenkään kiivas eikä pakkotahtinen...
Aili-mummo, eli sinulla on juuri oikea lukutahti :) Pitäisi osata nauttia kielestä, maisemista, henkilöistä, eikä vain paahtaa menemään samalla kun miettii, mitä kirjasta postaisi...
PoistaStressiä pukkaa myös täällä aika ajoin. Varsinkin nyt kun minulla on kulunut järjettömän pitkä aika kahden kirjan parissa (Kultahattu ja Mitä jäljelle jää). Lukupino on valtava, mutta lukuinto ja -jaksaminen ovat vähän kateissa. Nyt kun aurinko alkaa paistaa enemmän ja enemmän ja paljastaa kaikki kodin pölyt ja liat ja talokin on isompi, kuin missä koskaan olen asunut, kuluu vapaa-aikaa paljon kaikkeen muuhun kuin lukemiseen. Onneksi loma on tiedossa melko pian!
VastaaPoistaTuulia, kaikissa bloggaajissa taitaa asua pieni suorittaja :) Ja niin kovasti kun noita uutuuskirjoja on odotellut ja kun ne viimein ovat saapuneet, olen ihan burn-outissa.. Ei näin! Sinulla on oikea blogin päivitystahti, mä otan liikaa stressiä siitäkin, että pitäisi tyyliin joka päivä jotain kirjoittaa.
PoistaKuten Leenalle kirjoitin, meillä on ikkunat siinä kunnossa, että hyvä kun laseista läpi näkee. Ne on pestävä heti kun lämpenee ja tosiaan tuo armoton aurinko paljastaa koko talven aikana kerääntyneet liat.
Ihanaa, että sulla on loma tiedossa! Lue, mutta omaan tahtiin! :)
Sitten on kyllä hyvä himmata, jos bloggaus alkaa syömään liikaa aikaa ja stressaamaan. Hauskaahan tämän puuhan pitäisi olla! Hetkeksi tietokone kiinni ja vaikka ulos kävelemään ;)
VastaaPoistaItse olen alusta alkaen päättänyt, että jos bloggaus alkaa yhtään tuntua stressaavalta tai raskaalta tai muuta, niin eikun tauko ja järki käteen. Minulla on kyllä sen verran paljon kaikkea puuhaa, etten joka päivä todellakaan ehdi lukea saati käydä bloggailemassa/lukemassa toisten blogeja. Mutta kyllä joskus hiipii pieni stressi puseroon ja ajatus, että "pitäisi blogata". Onneksi nopeasti sen tajuaa ja saa homman aisoihin, kun vaan muistaa itselleen muistutella, että tosiaankaan ei pidä blogata, mutta voi kyllä jos haluaa.
Tosin itse huomaan joskus miettiväni jo kirjaa lukiessa, mitä siitä kirjottaisin, mutta usein vain huonojen tai paljon ajatuksia herättäneiden teosten kohdalla. Hyviin uppoan niin, että unohdan muun. Ja joskus luen kiireellä, koska on into lukea pian jo seuraava... mutta tämä kyllä riippuu yleensä ihan vain hyvien kirjojen määrästä, eikä tunnu siis sinänsä pakolta.
Katri, no nimenomaan! Hauskaa tämän pitäisi olla, mutta kaipa tässä on nyt joku luonnejuttu taustalla, kun hauskastakin onnistun tekemään suorittamista... Minäkin aloitin bloggauksen samalla periaatteella kuin sinä. Päätin jopa, että jos yhtään alan aiheesta stressata, lopetan koko bloggauksen. Nyt lopettaminen olisi aivan absurdi ajatus! Täytyy vain ottaa rauhallisemmin ja yrittää panostaa siihen "oikeaankin" elämään :D
PoistaTuo on muuten totta; jos kirja ei ole tarpeeksi hyvä, sitä lukiessa ajatus alkaa harhailemaan. Sekin on yksi opeteltavista asioista, pitäisi osata jättää huonot kirjat kesken.
Rehdintuntuista pohdintaa blogin pitämisestä Annikalta ja kommentaattoreilta. Rehellisyys vapauttaa. Ehken?
VastaaPoistaketjukolaaja, niinhän sitä sanotaan, että totuus tekee vapaaksi. Ensimmäinen askel irti riippuvuudesta, on asian tunnustaminen. Nyt se on tehty :) Kiitos sanoistasi!
PoistaJossain vaiheessa sitä kai alkaa olla armollinen itselleen. Mulla blogi on kyllä se ensimmäinen asia, joka jää lomalle, kun irl alkaa tapahtua. Itkupotkuraivareita harrastan toisinaan kyllä, kun en ehdi ja jaksa tehdä kaikkea mitä pitäisi, tai mitä haluaisin. Mutta sitten pitää vain karsia tehtäviä ja antaa aikaa unille.
VastaaPoistaAina ei vain ole mahdollista olla armollinen, viime viikon nukuin bussissa, kun en ehtinyt muualla. Mutta en sentään blogin takia ollut tiukilla =)
Sitten taas joskus, niinku nyt lauantaina, aamulla, onkin aikaa juoda rauhassa aamukahvia ja lukea netistä juttuja. Tajusin muuten just tuon lauseen kirjoitettuani, että en ole kahteen viikkoon tehnyt tätä: juonut kahvia ja luumuillut netissä ;)
Mutta riippuvuus jostain, nettimaailmasta, on niin tämän päivän sana. On hyvä tunnistaa itsessään oireilu =)
Mari a, harva meistä voi varmaankaan sanoa, ettei olisi ollenkaan netistä riippuvainen. Sekin, miten riippuvuus määritellään, on vähän oman puseron sisäinen juttu. Itse huolestuin lähinnä nyt siitä, että seuraan lähes neuroottisesti nettimaailmaa kännystäni. Paras ratkaisu tähän taitaisi olla siirtyminen takaisin vanhaan puhelimeeni:)
PoistaJa arvostelukappaleissa on omat vaaransa; kun saa kirjan ilmaiseksi, niin "täytyyhän" siitä sitten mahdollisimman hyvin postata. Huomaan nyt, että siinä vaiheessa, kun aloin a.kappaleita tilaamaan, bloggaaminen muuttui ehkä hivenen ryppyotsaisemmaksi. Se ei näy tekstissä, vaan on ihan oma juttuni.
Ihan totta, tunnistaminen on askel kohti parempaa :) Ja nyt irrottaudun tästä koneelta...
Minäkin olen tunnistanut itsessäni viime aikoinan blogistressin merkkejä. Aikaa kuluu blogeissa kuin hujahtamalla! Niin mukavaa kuin se onkin on hyvä muistaa muitakin harrastuksia... Pientä stressiä kaltaiselleni perfektionistille aiheuttaa myös pyytämättä saadut arvostelukappaleet. Vaikka minulla ei ole niitä kohtaan mitään "velvollisuuksia" koen tuskaa jättäessäni ne lukematta tai odottamaan haman tulevaisuuden lukuhetkeä.
VastaaPoistaVillasukka, sama täällä! Arvostelukappaleet aiheuttavat stressiä, varsinkin nyt kun niitä puskee sisään postiluukusta joka päivä! Minun on kanssa hyvin vaikea jättää kesken a.kappeleeksi saatua kirjaa, vaikka se tuntuisi alusta asti takkuavan. Tänä keväänä onkin tullut huteja kirjavalinnoissa, mutta toisaalta kaikesta ei voi pitää. Täytyisi osata ottaa ilmaisten kirjojenkin kanssa rennommin :)
PoistaIhanan rehellinen postaus! Ei ole häpeä myöntää ettei aina jaksa <3 Minuakin houkuttaa duunipäivän jälkeen enimmäkseen kirjablogien selailu ja telkkari. Vapaapäivinä sitten luetaan kirjoja.
VastaaPoistaElävien kirjoihin on ehdottomasti luku- ja katselulistalla..
Ihana kommentti, Anni! ♥ Lue ihmeessä kirja ja katso elokuva, odotan postaustasi aiheesta! :) Mun on pakko ostaa tämä itselleni sitten kun dvd ilmestyy.
Poista