Aina on joku, joka tuntee pimeiden iltojen salaisuudet.
Mikael Niemistö on nelikymppinen juristi, jolla on kaikki hyvin: koti hienossa jugendtalossa Helsingin Ullanlinnassa ja uusi vaimo Hannele, joka tulee hyvin toimeen Mikaelin 12-vuotiaan pojan Rasmuksen kanssa.
Isän ja Rasmuksen välit eivät ole yhtä hyvät, isä kiusaantuu nähdessään pikkuvanhan pullean poikansa istuvan tietokoneen ääressä eikä loistavan jalkapallokentällä. Mutta Rasmus näkee ja tietää enemmän kuin muut, silloinkin kun herkkukaupan omistaja Virpi Saari ilmestyy isän elämään. Taksien valot pyyhkivät syksyisen kaupungin katuja, paksujen seinien ja suljettujen ovien takana paljastuu menneisyydestä asioita, jotka jotkut haluaisivat kiihkeästi unohtaa. Yksinäinen pieni poika tekee aikuisten maailmasta omia päätelmiään...
***
Alkaa pienoinen epätoivo iskeä syystä että työelämä häiritsee pahan kerran lukuharrastustani. Ajan puutteen takia olen päätynyt lukemaan vanhoja, hyväksi havaittuja kirjailijoita sen sijaan, että laajemmin etsisin uusia tuttavuuksia.
Tämä kirja edustaa tyypillistä Pakkasen romaania. Teos on lyhyt, ytimekäs ja niin koukuttava, että sen olisi mielellään kerralla ahmaissut... jos olisi ollut aikaa.
Kirjailijan kirjoissa minua kiehtoo se, kuinka kirjailija onnistuu taikomaan tavalliseen arkeen pilkku hiljaa tihenevän uhan tunnun. Tässä tarinassa nuori poika joutuu tilanteeseen, joka ravisuttaa hänen elämäänsä surullisella tavalla. Kertomus onkin äärettömän alakuloinen, eikä aikuisten vastuuttomuus voi olla aiheuttamatta pistoa omassakin omassatunnossa. Kuinka usein sitä tulee toimittua vain omaksi parhaakseen lapsia ajattelematta.
Toisaalta Pakkasen kirjoissa on myös selittämätöntä pilkettä, joka estää synkkyyteen vaipumasta. Tykkäsin.
Mikael Niemistö on nelikymppinen juristi, jolla on kaikki hyvin: koti hienossa jugendtalossa Helsingin Ullanlinnassa ja uusi vaimo Hannele, joka tulee hyvin toimeen Mikaelin 12-vuotiaan pojan Rasmuksen kanssa.
Isän ja Rasmuksen välit eivät ole yhtä hyvät, isä kiusaantuu nähdessään pikkuvanhan pullean poikansa istuvan tietokoneen ääressä eikä loistavan jalkapallokentällä. Mutta Rasmus näkee ja tietää enemmän kuin muut, silloinkin kun herkkukaupan omistaja Virpi Saari ilmestyy isän elämään. Taksien valot pyyhkivät syksyisen kaupungin katuja, paksujen seinien ja suljettujen ovien takana paljastuu menneisyydestä asioita, jotka jotkut haluaisivat kiihkeästi unohtaa. Yksinäinen pieni poika tekee aikuisten maailmasta omia päätelmiään...
***
Alkaa pienoinen epätoivo iskeä syystä että työelämä häiritsee pahan kerran lukuharrastustani. Ajan puutteen takia olen päätynyt lukemaan vanhoja, hyväksi havaittuja kirjailijoita sen sijaan, että laajemmin etsisin uusia tuttavuuksia.
Tämä kirja edustaa tyypillistä Pakkasen romaania. Teos on lyhyt, ytimekäs ja niin koukuttava, että sen olisi mielellään kerralla ahmaissut... jos olisi ollut aikaa.
Kirjailijan kirjoissa minua kiehtoo se, kuinka kirjailija onnistuu taikomaan tavalliseen arkeen pilkku hiljaa tihenevän uhan tunnun. Tässä tarinassa nuori poika joutuu tilanteeseen, joka ravisuttaa hänen elämäänsä surullisella tavalla. Kertomus onkin äärettömän alakuloinen, eikä aikuisten vastuuttomuus voi olla aiheuttamatta pistoa omassakin omassatunnossa. Kuinka usein sitä tulee toimittua vain omaksi parhaakseen lapsia ajattelematta.
Toisaalta Pakkasen kirjoissa on myös selittämätöntä pilkettä, joka estää synkkyyteen vaipumasta. Tykkäsin.
Olipa hyvä ja osuva kuvaus Pakkasen kirjoista ylipäätään.
VastaaPoistaPitääpä laittaa Outi Pakkasen nimi korvan taa. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Itse luen Marc Chagallin omaelämäkertaa "Elämäni". Joku sanoi siitä hauskasti ja osuvasti: "Chagallin kirjoitustyyli on samanlaista kuin hänen maalauksensakin." Ei siis aivan tamanomaista. Silti jotenkin mukavaa. Pikkujouluterkkuja!
VastaaPoistaMagica; olen lämmennyt jostain syystä Pakkaselle hitaasti, mutta tämän kirjan myötä iski suorastaan himo lukea häntä lisää :)
VastaaPoistaEhdottomasti Lailaluulle Pakkasta suosittelisin. Mukavaa pikkujouluaikaa Sinullekin!