Terhi Rannela; Läpi yön

Otava 2014, 284s.

Paskat. Helvetillä ei ole ääriviivoja vaan paholainen maalaa tämän talon jokaisen huoneen ja jokaisen nurkan paksulla pikimustalla.

Isä on käynyt Alkossa ja tuonut kaksi muovikassillista juotavaa. Tuli h i r v e ä riita.
"Tajuatko sinä, mitä sinä olet saanut aikaiseksi? Olet pilannut meidän kaikkien elämän!"

Voi jumalauta.

Bloggamattomien kirjojen pino sen kun kasvaa ja ruuhkan taltuttamiseksi olin jo miettinyt mistä postaan seuraavaksi ja sitä seuraavaksi ja... Mutta sitten luin Terhi Rannelan Läpi yön. Sitten jäin tuijottamaan kaukaisuuteen, omiin teinivuosiini. Olin pakahtua. Surusta, ilosta, kivusta, toivosta. Muistoista. Sillä vaikka koen olevani ikäloppu, kirjoittaa Rannela ihanasti, että jokainen meistä on edelleen 16-vuotias tyttö tai poika. Kyllä, jossain syvällä sisällä tämä varmasti pitää paikkaansa. Juuri sitä sisäistä, kauan kadoksissa piileskellyttä, ja ehkä vielä kipeää nuorta kirja kosketti. Kosketti!

En malttanut naputella muista lukukokemuksista vielä, vaan sallin iloiten Läpi yön -teoksen rynniä jonon kärkeen, etteivät kirjan aiheuttamat tuntemukset ehtisi unohtua. Toivon etteivät ne häviä ollenkaan, koska niillä selkeästi on jotain kerrottavaa nykyiselle minälleni.

Olen pahoillani. Höpisen vain itsestäni, vaikka minun piti kertoa Mariasta, jota kirja käsittelee. Kuitenkin koin Marian niin sielunsiskona (vaikkakin olen huomattavasti häntä laiskempi ja ehkä anarkistisempi yksilö), että monet kohdat voisivat kertoa omista nuoruusvuosistani:

Istun kotona, kuuntelen musiikkia ja pohdin elämää. Jos oikein heittäydyn villiksi, käyn kirjastossa lainaamassa repullisen kirjoja. (minä ennen varsinaista murrosikää)

Ilta huipentui Apulannan keikkaan Kaupungissa. Näin livenä Tonin, Sipen ja Tuukan! (minä murrosiässä)

Kissan kuolema teki minuun suuren vaikutuksen. (jossain edellisten välissä mykistyin Taru Väyrysen mahtavasta romaanista/elokuvasta)

On ihanaa saada ilmaisia arvostelukappaleita. Meinasin huutaa riemusta, kun hain postista ensimmäisen pakettini. (minä tänä päivänä)

(yms,yms)


Läpi yön on kerrottu päiväkirjamuodossa, se alkaa vuodesta 1996 ja jatkuu näihin päiviin saakka. Päiväkirjaa kirjoittaa 16-vuotias Maria, joka on juuri yrittänyt itsemurhaa. Hän asuu tuppukylässä, jota vihaa sydämensä pohjasta. Hänellä on paras ystävä Tiija, Anna-sisko, Tessu-koira ja erittäin ongelmallinen isäsuhde. Maria rakastaa kirjoittamista. Hänen suurin toiveensa on tulla julkaisevaksi kirjailijaksi. Hänen elämänsä on teini-iälle tyypillistä vuoristorataa, jossa suunnilleen joka toisena päivänä omistetaan maailma ja joka toisena kadotetaan se tyystin. Tuttua...

Päiväkirja elää ja kasvaa Marian mukana. Sille kerrotaan ensirakkaudet, mustasukkaisuudet, ryyppyreissut, ystävyydet, ongelmat kotona, kaikki. Ja sille kerrotaan kirjoista. K i r j o i s t a. Sillä Maria lukee, lukee ja lukee. Hän ei kerro harrastavansa muuta kuin istumista ja lukemista, lukemista ja istumista, eli aivan yksi yhteen menee meidän harrastukset!

Mutta miten Marian kirjoitusprosessi etenee? Entä mitä tapahtuu taustalla häämöttävälle masennukselle?

Työteliäs ja rohkea Maria ei luovuta, hän rämpii läpi yön kohti valoisampaa tulevaisuutta. Kohti unelmiaan. Ja se kannattaa.

Aivan mahtava tarina, joka sai minut kiinnostumaan nuorten aikuisten romaaneista. Jos joku ystävällisesti viitsisi vinkata genreen kuuluvia must-read teoksia, olisin ikionnellinen!


Be a good girl
You've gotta try a little harder
That simply wasn't good enough
To make us proud


***

Toisaalla:
Notko
Krista